Hiihtolomaviikon avauksena kävin kävelemässä Isokylän talvilintulaskentareittini. Reitin varrelta ei kummempia yllätyksiä löytynyt, mutta sen päätepisteessä Kotajoen sulalla odotti piristävä koskikara.
Kalkonniemen ja Kotajoen väliltä löytyivät seuraavat linnut: teeri 2, koskikara 1, hömötiainen 3, sinitiainen 5, talitiainen 19, harakka 14, korppi 3, varpunen 50, pikkuvarpunen 10 ja viherpeippo 3.
Pikkuvarpusen kohdalla kyseessä oli reitin ennätys ja varpusmääräkin sivusi entisiä ennätyslukuja. Varisten täydellinen puuttuminen oli myös erikoista. Nisäkkäistä laskentakaavakkeelle pääsi edestäni karannut metsäjänis.
Iltapäivällä kävin vielä pyöräilemässä lenkin Kotajoella. Kuudentoista kilometrin pyörälenkki huonosti auratuilla pyöräteillä ei välttämättä ollut maailman paras ajatus - mutta hyvä ekopinna palkitsi aherruksen.
Keskiviikkona kävimme koko perheen voimin Meri-Lapissa. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Kemin lumilinna, jossa ainoat havaitut eläinkunnan edustajat löytyivät linnan kamareista.
Tornioon päästyämme kävimme ensin syömässä, ja huomattuani Tiirasta että aivan ruokapaikkamme lähellä oli oleskellut turkinkyyhky, päätimme ajaa lenkin sen kautta. Saavuttuamme nuottien mukaiselle paikalle Vapaudenkadun varteen ehdin kävellä autolta vain parisenkymmentä metriä kun kyyhky jo lensikin ylitseni ja laskeutui lähipuun oksistoon. Onnistuneen bongauksen jälkeen retki jatkui Haaparannan puolelle ja illaksi kotiin.
Lauantaina pyörähdimme päiväseltään Simojärvellä, ja kävin siinä sivussa vilkaisemassa Kaitavirran sulan. Sillan molemmin puolin näkyi kuusi koskikaraa, mutta ei muuta tällä kertaa.
Pidin myös neljänä lomapäivänä verkkoja kotipihassa, ja vaikka lintumaailma vaikuttikin varsin hiljaiselta, rengastin kuitenkin 9 sinitiaista, 23 talitiaista, pikkuvarpusen, varpusen ja neljä viherpeippoa.
(Seuraavan kouluviikon ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli koulumme katonharjan alla taas kerran reviiriä pitävä varpusmaisesti silputtava pikkuvarpusen ja varpusen risteymäkoiras).