24.7.2013 - sääksisafarilla jälleen

Keskiviikkona oli jälleen sääksijahdissa, tosin nyt Kemijärven lounaisosissa. Severinkankaan Juha oli ilmoitellut minulle tekstiviestitse muutamasta sääksenpesästä, joita sitten päätimme lähteä yhdessä tarkistamaan.

Ensimmäisen pesimäjärven rannassa oli Juhalla sopivasti vene, joten pääsimme näppärästi pesäsaareen, jossa emot jo näkyivätkin. Kiivettyäni puun latvaan siellä odotti mukava yllätys, sillä pesässä pötkötti peräti kolme poikasta.

Rengastussession jälkeen pääsin testaamaan myös Huczkowskin Raimolta jo useana vuotena lainaamieni turvavaljaiden pitoa, kun yksi jo ylös kiivetessäni huteran näköiseksi toteamani oksa katkesi huolimattomuuttani jalkojeni alta. Olin puun latvaoksille päästyäni ottanut kaarikengätkin pois, joten heitin turvaköyden varassa varmaan aika vaikuttavan voltin ennen kun tömähdin taas oksille, vedin piikkikengät saappaiden alle ja laskeuduin alas puusta.

Seuraava pesimäjärvi näytti myös lupaavalta, sillä vaikka se pesä jota tulimme rannasta katsomaan oli heti tyhjän näköinen, löytyi järven takaosassa toinen pesä, jossa istui emo joka näytti järjestelevän pesäoksia parempaan kuosiin. Pesäpuu vaikutti kaukoputken läpi katsottuna varsin haastavalta, mutta käytyämme myös toisesta rannasta sitä tsekkaamassa päätimme kuitenkin lainata veneen ja meloa saareen. Lähdin emojen varoitellessa kiipeämään keloon, mutta myös tässä pesässä odotti yllätys - se oli nimittäin tyhjä. Vasta nyt hoksasin huutaa Juhalle alas, että näkyykö siellä yhtään ulostejälkiä. Ja eipä niitä ollut. Eli tämä pesintä oli näköjään keskeytynyt jo hyvän aikaa sitten.

Pyörähdimme vielä kolmannellakin järvellä, jossa Juhalla oli myös vene käytössään, ja kävimme vilkaisemassa pesää joka hänen mukaansa oli nyt autio. Ja tyhjähän se oli, mutta järvi oli komea ja sikäli näkemisen arvoinen. Ja näkyipä tälläkin järvellä yksinäinen sääksi.

Piipahdin Severinkankailla kahvilla ennen kuin lähdin palailemaan kohti kaupunkia. Tosin kotimatkalla komppasin vielä yhden pikkusuon, jonka reunalla olin kuullut sääksen jokunen vuosi sitten pesineen, mutta ainoaksi mieleen jääneeksi lintuhavainnoksi tuolta paikalta jäi pohjansirkun tiksutus.  

20.-22.7.2013 - Simojärven lintuja

Lauantaina piipahdin pikaisesti Pitkälläsillalla Bäckmanin Mikan seurana etsiskelemässä härkälintuja. Sipovaaran pohjoispuolella asuva poikue lymyili todennäköisesti kortteikon suojassa, mutta sillan eteläpuolelta löytyi sentään yksinäinen härkälintu. Illaksi ajelin sitten perheen kera Simojärvelle, ja sunnuntaiaamuna kello kuusi löysin jo itseni aamukahveilta Hamarin Allun luota. Sieltä jatkoimme Kantoniemen tuville, lainasimme veneen ja lähdimme järvelle. 

Tarkoituksemme oli käydä päivän aikana tarkistamassa neljä sääksireviiriä ja pari selkälokkisaarta - ja iloksemme heti ensimmäinen sääksenpesä oli asuttu ja sieltä löytyi kaksi komeaa poikasta.

  

Myös toinen pesäsaari oli asuttu ja sielläkin kaksi poikasta sai renkaat nilkkoihinsa.

Kolmas tarkistamamme pesä oli tyhjä mutta pienen pesäsaaren yllä vihaisesti lennellyt selkälokki paljasti itse saaren kuitenkin asutuksi. Saaren kärjestä löytyikin sitten selkälokin poikanen.

Aamu jatkui edelleen erinomaisissa merkeissä, sillä saman reviirin edelliskesänä löytämäämme vaihtopesää lähestyessämme sieltä pomppasi kuitenkin emolintu siivilleen, joka sai saman tien kimppuunsa tuon meille äksyilleen selkälokin. Pesälle pääseminen oli melkoisen työn takana, mutta lopulta sain mitattua ja rengastettua tämänkin pesän asukin.

Kolmeen puuhun kiipeämisen ja muun kiikkumisen jälkeen olikin sitten mukava välillä paistaa makkaraa ja kahvitella ennen siirtymistämme järven eteläosien selkälokkisaarille.

Seuraava kohteemme oli pikkusaari, jossa vielä edelliskesänä asusteli pieni selkälokkiyhdyskunta, mutta nyt saari oli autio. Sen sijaan Aittoniemen edustan Tiirosaaressa tiesin varmuudella olevan selkälokkinuorukaisen, sillä olin sitä edellisiltana mökkirannastamme kiikaroinut. Yllätys oli kuitenkin se, että tämä nuorukainen ja saaressa majailleet kaksi kalatiiran poikasta nousivat siivilleen jo saarta lähestyessämme. Niinpä rengastaminen sai nyt jäädä, mutta pääasiahan oli se että pesintä kuitenkin varmistui.

Paluumatkalla Kantoniemeen ei kummempia lisähavaintoja enää syntynyt. Viimeinen sääksenpesä, joka meidän piti tarkistaa, oli suolla, joten siirryimme sinne ensin autolla ja lopulta kävellen. Allu oli nähnyt paikalla lintuparin keväällä, mutta nyt pesä oli tyhjä ja emot poissa. Kuitenkin se, että neljästä tarkistamastamme reviiristä kolmella pesittiin, lämmitti mukavasti mieltä. Sääskilahtea kohti ajellessani seisoi Olangon kohdalla ajotiellä lehtokurppa ja pysähtyessäni sitä katsomaan se nousi ilmaan jalkojaan roikottaen ja samalla tien poskesta lehahti siivilleen kaksi muutakin kurppaa – eli emo ja poikaset.

Sunnuntaiaamuksi sää muuttui rajusti, eli pohjoistuuli alkoi puhaltaa oikein toden teolla. Kävin kuitenkin soutuveneellä anopin kanssa katsomassa hänen Aittoniemen kärjestä löytämäänsä selkälokinraatoa, jolla oli ollut (todennäköisesti Pernun Markun laittama) lukurengas. 

Iltapäivällä autoa pakatessa kurkistin vielä millaista elämää mökin katonharjan alta löytyy – ja löysinkin sieltä kahdesta pesästä yhteensä seitsemän haarapääskyn poikasta.

Iltasella Kemijärvelle palatessamme näkyi Lautasalmen yllä vielä vanha selkälokki.

19.7.2013 - Kivilahdesta Peura-aavalle

Perjantai-iltapäivällä ajelin Kemijärven Kivilahteen, josta olin saanut vihjeen kalasääsken pesästä. Kesälahden Kaukon mökkirannasta saaripesä näkyikin hyvin ja emojen lisäksi ainakin kaksi poikasta siellä näytti olevan. Kyseessä oli kuulemma kolmas kesä kun sääksi pesi tässä pikkusaaressa. Pesäsaarta kuvatessani eksyi kuvaan myös tuulihaukka. Lisäksi järvellä olevilla kivillä istuskeli yhtenä ryppäänä peräti 38 kalalokkia sekä muutama harmaalokki ja kalatiira.

Vietin reilun tunnin Kesälahtien mökillä, jonka jälkeen päätin käydä tarkistamassa vielä läheisen Peura-aavan mahdollisten muuttohaukkojen varalta. Aapa oli kuitenkin onnettoman heinikkoinen ja varsin sopimaton muuttohaukalle. Sen sijaan yhden rämemännyn latvasta löytyi nuolihaukka. Mukava havainto oli myös kaksi märältä suolta ilmaan pompannutta suokukkoa, joiden lisäksi suokävely tuotti mm. jokusen valkoviklon ja liron, suolta karanneet kaksi teerikukkoa ja suon reunalla lennelleen riekkopoikueen.

18.7.2013 - petojen perässä

Torstain retkikohteenani oli viimeinen virallinen (eli Metsähallitukselta tulleen tarkistuslistan mukainen) haukkasuoni, joka tosin oli sellainen, jossa en ole koskaan muuttohaukkaa edes nähnyt. Niinpä en ollut yllättynyt että suo oli nytkin hiljainen. Vain yksinäinen kapustarinta piristi tunnelmaa.

Toiseksi iltapäivän projektiksi olin ottanut yhden sääksenpesätiedon tarkistamisen, sillä olin keväällä kuullut pesästä eräässä lähivaarassa. Vaaran rinnettä kivutessani jaloistani lähti teeripoikue, joskin syystä tai toisesta yksi poikasista jäi varvikkoon könyämään ja pääsi myös potrettikuviin.

Risupesä löytyi melko kivuttomasti vaaran laelta, mutta tällä kertaa se oli asumaton. Maisema oli kuitenkin komea, ja olisi mukava jos taas jonain lähivuotena myös kalasääsket voisivat sitä pesältään katsella.

Sääksenpesällä ollessani Arto Linnas soitti minulle Perä-Posiolta ja kysyi olisinko kiinnostunut rengastamaan tuulihaukkapoikueen yhdestä hänen laittamasta pöntöstä. Hetken pohdinnan jälkeen sovimme tapaamisen jo samalle illalle, ja niinpä joskus iltayhdeksän kieppeillä tuijottelimme jo haukkapoikueen kanssa toisiamme ja kohta nuo harvinaisen sottaiset linnut pääsivät mitattaviksi ja rengastettaviksikin.

Perä-Posiolle ajellessani näin pari sääkseä Peniöntunturin kohdalla ja palatessa kolusin vielä kertaalleen Soppelan ja Isokylän alueen parhaat pellot. Jo Soppelassa tärppäsi, sillä tien vieressä hipsutteli lähes lentokykyinen pikkukuovin poikanen.

Muuten pelloilla oli hiljaista. Vain yksinäinen töyhtöhyyppä ja yksi kuovin lentopoikanen näkyi enää.

15.-17.7.2013 - ki, ki, kii, ki, ki, kii

Maanantai oli sadepäivä, mutta tiistaina sateen viimein tauottua lähdin viimeiselle hyvälle haukkasuolleni. Haukat löytyivät melko nopeasti, mutta paikka vaikutti hankalalta ja poikaset pelottavan isoilta. Pesää lähestyessäni pelkäsin koko ajan niiden pomppaavan jo siivilleen tai karkaavan muuten käsieni ulottumattomiin, mutta hyvin kävi – kolme komeaa muuttohaukkanuorukaista sai kihlat kinttuihinsa ja pääsi mukaan seuranta-aineistoon.

Tyypilliseen tapaan emot pitivät vahtia pesällä touhuillessani ja meteli suolla oli välillä melkoinen sekä emojen että poikasten kiikittäessä pesälle lompsinutta rengastajaa.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa serkkujen palauttaminen Simojärvelle. Paluumatkalla piipahdin tsekkaamassa Seitakorvan yläpuolen lokit, joita olikin yllättävän paljon. Hoppulan kala-altailla istuskeli 90 eri ikäistä harmaalokkia, 15 naurulokkia ja yksinäinen kalalokki. Kulmunginniemessä näkyi vain yksi jo lennossa oleva tiiranpoikanen, vaikka varoittelevia emoja oli useita. Niemestä nousi siivilleen myös kolme pikkukuovia.

13.-14.7.2013 - havukoita ja kapuloita

Myös toisella inventoimallani haukkareviirillä tärppäsi, joskin poikaset olivat huomattavasti edellispäiväistä pienempiä. Kolmospoikueen ja niiden emojen lisäksi suolla oli kuitenkin varsin hiljaista, eikä edes hilloja näkynyt täälläkään.

Kävin myös tarkistamassa suon lähellä sijaitsevan kalasääskenpesän, mutta se oli asumaton.

Sunnuntaiaamuna olin jälleen liikkeellä, mutta nyt haukkasuo oli tyhjä ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi sen reunassa pällistellyt lapintiainen. Reissun kohokohta oli kuitenkin matkan varrella rengastamani kapustarinnanpoikanen, joka oli ensimmäinen poikasrengastukseni tästä lajista. (Ainoa aikaisempi kapustarintarengastukseni oli 3.10.1990 Oulun Ranta-Kastellissa rivitalomme pihanurmikolta pikkulintuverkolla pyydystämäni aikuinen lintu!). Samalla peltoaukealla, josta kapustarinnat löysin, pyörähti myös saalisteleva sinisuohaukkakoiras.

Iltapäivällä ohjelmassani oli lasten serkkujen hakeminen meille Simojärveltä. Mennessäni pakkailemaan autoa kuulin kummaa kitinää, ja kappas - aivan ulko-ovemme edustalla lyhtypylvään kuvun päällä päivysti ampuhaukkakoiras, jonka kynnet nirskuttivat kupua. (Samalla selvisi sekin, minkä takia pihastamme löytyi edellispäivänä tukko jonkun pikkulinnun höyheniä).

12.7.2013 - haukkasuolla

Perjantaiaamuna lähdin sitten kesän ensimmäiselle muuttohaukkareissulle, joka olikin heti oikein onnistunut. Haukkasuon reunoilta löysin neljä varoittelevaa pohjansirkkuparia ja suolta löytyi sitten varoitteleva haukkaparikin. Märkä suo vaati omat niksinsä – eli kävelin välillä lumikengillä ja välillä rakentelin siltoja jo edellisvuonna kaatamistani männyistä – mutta lopulta pääsin samalle mättäälle haukanpoikasten kanssa ja saatoin mitata, punnita ja rengastaa ne.

Suolla näkyi myös mm. harmaalokkeja, joutsenia ja kurkia, ja reunametsistä löytyi pari riekkoa ja kuulin kirjosiipikäpylinnunkin.

Paluumatkalla aloin ihmetellä räkättirastaiden silmitöntä varoittelua ja lähdin lähestymään lintuja selvittääkseni rähäkän syyn. Aivan kulkureitilläni patsasteli kuitenkin räkätin poikanen, jota sitten innostuin kuvaamaan niin, että älämölön alkuperäinen syy jäi epäselväksi.

Autolleni saavuttuani näkyi ja kuului paikalla reissun juhlalliseksi lopetukseksi palokärki.