Torstain retkikohteenani oli viimeinen virallinen (eli Metsähallitukselta tulleen tarkistuslistan mukainen) haukkasuoni, joka tosin oli sellainen, jossa en ole koskaan muuttohaukkaa edes nähnyt. Niinpä en ollut yllättynyt että suo oli nytkin hiljainen. Vain yksinäinen kapustarinta piristi tunnelmaa.
Toiseksi iltapäivän projektiksi olin ottanut yhden sääksenpesätiedon tarkistamisen, sillä olin keväällä kuullut pesästä eräässä lähivaarassa. Vaaran rinnettä kivutessani jaloistani lähti teeripoikue, joskin syystä tai toisesta yksi poikasista jäi varvikkoon könyämään ja pääsi myös potrettikuviin.
Risupesä löytyi melko kivuttomasti vaaran laelta, mutta tällä kertaa se oli asumaton. Maisema oli kuitenkin komea, ja olisi mukava jos taas jonain lähivuotena myös kalasääsket voisivat sitä pesältään katsella.
Sääksenpesällä ollessani Arto Linnas soitti minulle Perä-Posiolta ja kysyi olisinko kiinnostunut rengastamaan tuulihaukkapoikueen yhdestä hänen laittamasta pöntöstä. Hetken pohdinnan jälkeen sovimme tapaamisen jo samalle illalle, ja niinpä joskus iltayhdeksän kieppeillä tuijottelimme jo haukkapoikueen kanssa toisiamme ja kohta nuo harvinaisen sottaiset linnut pääsivät mitattaviksi ja rengastettaviksikin.
Perä-Posiolle ajellessani näin pari sääkseä Peniöntunturin kohdalla ja palatessa kolusin vielä kertaalleen Soppelan ja Isokylän alueen parhaat pellot. Jo Soppelassa tärppäsi, sillä tien vieressä hipsutteli lähes lentokykyinen pikkukuovin poikanen.
Muuten pelloilla oli hiljaista. Vain yksinäinen töyhtöhyyppä ja yksi kuovin lentopoikanen näkyi enää.
