Maanantai oli sadepäivä, mutta tiistaina sateen viimein
tauottua lähdin viimeiselle hyvälle haukkasuolleni. Haukat löytyivät melko
nopeasti, mutta paikka vaikutti hankalalta ja poikaset pelottavan isoilta.
Pesää lähestyessäni pelkäsin koko ajan niiden pomppaavan jo siivilleen tai
karkaavan muuten käsieni ulottumattomiin, mutta hyvin kävi – kolme komeaa
muuttohaukkanuorukaista sai kihlat kinttuihinsa ja pääsi mukaan
seuranta-aineistoon.
Tyypilliseen tapaan emot pitivät vahtia pesällä
touhuillessani ja meteli suolla oli välillä melkoinen sekä emojen että poikasten
kiikittäessä pesälle lompsinutta rengastajaa.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa serkkujen palauttaminen
Simojärvelle. Paluumatkalla piipahdin tsekkaamassa Seitakorvan yläpuolen lokit,
joita olikin yllättävän paljon. Hoppulan kala-altailla istuskeli 90 eri ikäistä
harmaalokkia, 15 naurulokkia ja yksinäinen kalalokki. Kulmunginniemessä näkyi
vain yksi jo lennossa oleva tiiranpoikanen, vaikka varoittelevia emoja oli
useita. Niemestä nousi siivilleen myös kolme pikkukuovia.
