Lauantaina piipahdin pikaisesti Pitkälläsillalla Bäckmanin
Mikan seurana etsiskelemässä härkälintuja. Sipovaaran pohjoispuolella asuva poikue
lymyili todennäköisesti kortteikon suojassa, mutta sillan eteläpuolelta löytyi
sentään yksinäinen härkälintu. Illaksi ajelin sitten perheen kera Simojärvelle, ja sunnuntaiaamuna
kello kuusi löysin jo itseni aamukahveilta Hamarin Allun luota. Sieltä
jatkoimme Kantoniemen tuville, lainasimme veneen ja lähdimme järvelle.
Tarkoituksemme oli käydä päivän aikana tarkistamassa neljä sääksireviiriä ja
pari selkälokkisaarta - ja iloksemme heti ensimmäinen sääksenpesä oli asuttu ja sieltä
löytyi kaksi komeaa poikasta.
Myös toinen pesäsaari oli asuttu ja sielläkin kaksi poikasta sai
renkaat nilkkoihinsa.
Kolmas tarkistamamme pesä oli tyhjä mutta pienen pesäsaaren yllä
vihaisesti lennellyt selkälokki paljasti itse saaren kuitenkin asutuksi. Saaren
kärjestä löytyikin sitten selkälokin poikanen.
Aamu jatkui edelleen erinomaisissa merkeissä, sillä saman reviirin edelliskesänä löytämäämme vaihtopesää lähestyessämme sieltä pomppasi kuitenkin emolintu siivilleen, joka sai saman tien kimppuunsa tuon meille äksyilleen
selkälokin. Pesälle pääseminen oli melkoisen työn takana, mutta lopulta sain
mitattua ja rengastettua tämänkin pesän asukin.
Kolmeen puuhun kiipeämisen ja muun kiikkumisen jälkeen
olikin sitten mukava välillä paistaa makkaraa ja kahvitella ennen
siirtymistämme järven eteläosien selkälokkisaarille.
Seuraava kohteemme oli pikkusaari, jossa vielä edelliskesänä
asusteli pieni selkälokkiyhdyskunta, mutta nyt saari oli autio. Sen sijaan
Aittoniemen edustan Tiirosaaressa tiesin varmuudella olevan
selkälokkinuorukaisen, sillä olin sitä edellisiltana mökkirannastamme
kiikaroinut. Yllätys oli kuitenkin se, että tämä nuorukainen ja saaressa
majailleet kaksi kalatiiran poikasta nousivat siivilleen jo saarta
lähestyessämme. Niinpä rengastaminen sai nyt jäädä, mutta pääasiahan oli se että pesintä kuitenkin
varmistui.
Paluumatkalla Kantoniemeen ei kummempia lisähavaintoja enää syntynyt.
Viimeinen sääksenpesä, joka meidän piti tarkistaa, oli suolla, joten siirryimme
sinne ensin autolla ja lopulta kävellen. Allu oli nähnyt paikalla lintuparin
keväällä, mutta nyt pesä oli tyhjä ja emot poissa. Kuitenkin se, että neljästä
tarkistamastamme reviiristä kolmella pesittiin, lämmitti mukavasti mieltä.
Sääskilahtea kohti ajellessani seisoi Olangon kohdalla ajotiellä lehtokurppa ja
pysähtyessäni sitä katsomaan se nousi ilmaan jalkojaan roikottaen ja samalla
tien poskesta lehahti siivilleen kaksi muutakin kurppaa – eli emo ja poikaset.
Sunnuntaiaamuksi sää muuttui rajusti, eli pohjoistuuli alkoi
puhaltaa oikein toden teolla. Kävin kuitenkin soutuveneellä anopin kanssa katsomassa hänen Aittoniemen
kärjestä löytämäänsä selkälokinraatoa, jolla oli ollut (todennäköisesti Pernun
Markun laittama) lukurengas.
Iltapäivällä autoa pakatessa kurkistin vielä
millaista elämää mökin katonharjan alta löytyy – ja löysinkin sieltä kahdesta
pesästä yhteensä seitsemän haarapääskyn poikasta.
Iltasella Kemijärvelle palatessamme näkyi Lautasalmen yllä vielä vanha selkälokki.