torstai 25. heinäkuuta 2013

20.-22.7.2013 - Simojärven lintuja

Lauantaina piipahdin pikaisesti Pitkälläsillalla Bäckmanin Mikan seurana etsiskelemässä härkälintuja. Sipovaaran pohjoispuolella asuva poikue lymyili todennäköisesti kortteikon suojassa, mutta sillan eteläpuolelta löytyi sentään yksinäinen härkälintu. Illaksi ajelin sitten perheen kera Simojärvelle, ja sunnuntaiaamuna kello kuusi löysin jo itseni aamukahveilta Hamarin Allun luota. Sieltä jatkoimme Kantoniemen tuville, lainasimme veneen ja lähdimme järvelle. 

Tarkoituksemme oli käydä päivän aikana tarkistamassa neljä sääksireviiriä ja pari selkälokkisaarta - ja iloksemme heti ensimmäinen sääksenpesä oli asuttu ja sieltä löytyi kaksi komeaa poikasta.

  
Myös toinen pesäsaari oli asuttu ja sielläkin kaksi poikasta sai renkaat nilkkoihinsa.


Kolmas tarkistamamme pesä oli tyhjä mutta pienen pesäsaaren yllä vihaisesti lennellyt selkälokki paljasti itse saaren kuitenkin asutuksi. Saaren kärjestä löytyikin sitten selkälokin poikanen.


Aamu jatkui edelleen erinomaisissa merkeissä, sillä saman reviirin edelliskesänä löytämäämme vaihtopesää lähestyessämme sieltä pomppasi kuitenkin emolintu siivilleen, joka sai saman tien kimppuunsa tuon meille äksyilleen selkälokin. Pesälle pääseminen oli melkoisen työn takana, mutta lopulta sain mitattua ja rengastettua tämänkin pesän asukin.


Kolmeen puuhun kiipeämisen ja muun kiikkumisen jälkeen olikin sitten mukava välillä paistaa makkaraa ja kahvitella ennen siirtymistämme järven eteläosien selkälokkisaarille.


Seuraava kohteemme oli pikkusaari, jossa vielä edelliskesänä asusteli pieni selkälokkiyhdyskunta, mutta nyt saari oli autio. Sen sijaan Aittoniemen edustan Tiirosaaressa tiesin varmuudella olevan selkälokkinuorukaisen, sillä olin sitä edellisiltana mökkirannastamme kiikaroinut. Yllätys oli kuitenkin se, että tämä nuorukainen ja saaressa majailleet kaksi kalatiiran poikasta nousivat siivilleen jo saarta lähestyessämme. Niinpä rengastaminen sai nyt jäädä, mutta pääasiahan oli se että pesintä kuitenkin varmistui.

Paluumatkalla Kantoniemeen ei kummempia lisähavaintoja enää syntynyt. Viimeinen sääksenpesä, joka meidän piti tarkistaa, oli suolla, joten siirryimme sinne ensin autolla ja lopulta kävellen. Allu oli nähnyt paikalla lintuparin keväällä, mutta nyt pesä oli tyhjä ja emot poissa. Kuitenkin se, että neljästä tarkistamastamme reviiristä kolmella pesittiin, lämmitti mukavasti mieltä. Sääskilahtea kohti ajellessani seisoi Olangon kohdalla ajotiellä lehtokurppa ja pysähtyessäni sitä katsomaan se nousi ilmaan jalkojaan roikottaen ja samalla tien poskesta lehahti siivilleen kaksi muutakin kurppaa – eli emo ja poikaset.

Sunnuntaiaamuksi sää muuttui rajusti, eli pohjoistuuli alkoi puhaltaa oikein toden teolla. Kävin kuitenkin soutuveneellä anopin kanssa katsomassa hänen Aittoniemen kärjestä löytämäänsä selkälokinraatoa, jolla oli ollut (todennäköisesti Pernun Markun laittama) lukurengas. 

Iltapäivällä autoa pakatessa kurkistin vielä millaista elämää mökin katonharjan alta löytyy – ja löysinkin sieltä kahdesta pesästä yhteensä seitsemän haarapääskyn poikasta.


Iltasella Kemijärvelle palatessamme näkyi Lautasalmen yllä vielä vanha selkälokki.