Myös toisella inventoimallani haukkareviirillä tärppäsi, joskin poikaset olivat huomattavasti edellispäiväistä pienempiä. Kolmospoikueen ja niiden emojen lisäksi suolla oli kuitenkin varsin hiljaista, eikä edes hilloja näkynyt täälläkään.
Kävin myös tarkistamassa suon lähellä sijaitsevan kalasääskenpesän, mutta se oli asumaton.
Sunnuntaiaamuna olin jälleen liikkeellä, mutta nyt haukkasuo oli tyhjä ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi sen reunassa pällistellyt lapintiainen. Reissun kohokohta oli kuitenkin matkan varrella rengastamani kapustarinnanpoikanen, joka oli ensimmäinen poikasrengastukseni tästä lajista. (Ainoa aikaisempi kapustarintarengastukseni oli 3.10.1990 Oulun Ranta-Kastellissa rivitalomme pihanurmikolta pikkulintuverkolla pyydystämäni aikuinen lintu!). Samalla peltoaukealla, josta kapustarinnat löysin, pyörähti myös saalisteleva sinisuohaukkakoiras.
Iltapäivällä ohjelmassani oli lasten serkkujen hakeminen meille Simojärveltä. Mennessäni pakkailemaan autoa kuulin kummaa kitinää, ja kappas - aivan ulko-ovemme edustalla lyhtypylvään kuvun päällä päivysti ampuhaukkakoiras, jonka kynnet nirskuttivat kupua. (Samalla selvisi sekin, minkä takia pihastamme löytyi edellispäivänä tukko jonkun pikkulinnun höyheniä).
