15.10.2013 - matkahuoltoa?

Tiistaiaamuna Janne nakkasi minut seitsemäksi Raaheen, josta hyppäsin Turusta Ouluun menevään bussiin. Olin viime tipassa päättänyt palata kotiin junan sijasta dösällä, sillä tälle autolle oli Matkahuollon nettisivuilla luvattu jouhevat jatkoyhteydet Kemijärvelle asti, ja aikataulukin näytti kaikin puolin oikein mukavalta.

Oulussa käväisin pikaisesti linja-autoasemalla aamukahvilla ja kiiruhtaessani pysäkille säikähdin, kun Rovaniemen bussia ei näkynytkään. Eskelisen auto tulikin lähtöpysäkille reilut viisi minuuttia myöhässä ja kun kysyin kuljettajalta jatkoyhteydestä, sain vastauksen, että ”Kemijärven bussi lähtee puolelta, eli ehdit siihen jos ei olla myöhässä. Mutta niitähän menee vähän väliä.”

Ihmettelin kuskin asennetta ja huoli alkoi kasvaa pitkin matkaa, kun aikataulu ei todellakaan näyttänyt pitävän. Jossakin vaiheessa kuulin kuskin soittavan Rovaniemen Matkahuoltoon ja kertovat, että ollaan parikymmentä minuuttia myöhässä ja kyydissä olisi ainakin yksi Kemijärven bussiin menijä. Kuitenkin viralliset kuulutukset autossa kertoivat vain siitä, että vain Eskelisen pohjoiseen menevät bussit odottavat tätä autoa.

No – saavuttuamme Rovaniemelle sain kuulla Kemijärven jatkoyhteyden lähteneen, ja seuraava auto lähtisi vasta neljän tunnin päästä! Möllärin kuskilla ei ollut kuulemma lupaa viivyttää lähtöä yli 15 minuuttia. Ketutuskäyrä oli tässä vaiheessa jo aika korkealla – Eskelisen kuskin mokailujen takia koko päivä alkoi olla pilalla.

Keksin kuitenkin yhden tavan ainakin yrittää parantaa mielialaa – joten hyppäsin taksiin ja ohjeistin kuskin ajamaan ”Ylikylän risteyksen puomille tai Aronperän täyttömaa-alueelle”. Tosin kerroin samalla tälle viehkolle nuorelle naiskuljettajalle perusteet outoon osoitteeseen, jottei luulisi minua aivan pimeäksi…

Ja syyhän oli paikalla muutama päivä sitten oleillut isokirvinen, jota yritin sitten muutaman tunnin ajan kompata esiin alueen heinikoista - mutta turhaan. Sain siivilleen ainoastaan yhden kiurun ja niittykirvisen.

Mieliala ei siis ollut yhtään sen parempi lompsiessani takaisin linja-autoasemalle. Vasta piipahdettuani kahvilla linja-autoaseman lähihuoltoasemalla ja saatuani siellä paitsi hyvää evästä, myös perusystävällistä lappilaista palvelua alkoi elämä taas voittaa…

Saavuttuani viimein Kemijärvelle klo 17:45 kävelin rinkkoineni ja kaukoputkineni suoraan seurakuntatalolle siellä klo 18 alkaneeseen kirkkovaltuuston kokoukseen. Kotiin tulo meni siis varsin myöhään, ja voi hyvinkin olla, että menee aika pitkään ennen kuin seuraavan kerran käytän pitkiin siirtymisiin linja-autoa.

14.10.2013 - Tauvon loppusyksyä

Aamukahdeksalta olimme Jannen kanssa terhakkaina tornissa. Odotukset eilisen myrskypäivän jälkeen olivat korkealla, mutta aamumuutto pilvisessä ja yllättävänkin valottomassa säässä oli varsin vaisua. Rastasparvia velloi kuitenkin ilmatilassa, ja Janne sai ynnäiltyä kasaan tuhatkunta räkättiä ja reilut puolentoistasataa punakylkeä. Myös viherpeippoja muutti alun toistasataa. Tornista irronneita parempia muuttohaviksia olivat 17 isokäpylintua ja komeasti tööttäillyt kirjosiipikäpylintu. Nokalla näkyivät yksinäinen tundrakurmitsa, pari merikotkaa ja nuori muuttohaukka.

Kylmässä kelissä staijailun lomassa kävimme aika ajoin verkoilla, joista tuli itselleni vähän turhankin tuttua lajistoa eli etupäässä viherpeippoja sekä tali- ja sinitiaisia.

Iltapäivällä kävimme kunnon lenkin Ulkonokalla, mutta vaikka komppasimme huomattavasti edellispäivää laajemman alueen, jäivät havainnot vähiin. Kahlaajia edusti enää yksi ainoa taivaanvuohi ja vesilintumäärätkin olivat pudonneet jopa aamulla torniin näkemästämme. Edes yhtään kiurua tai niittykirvistä emme nähneet – yhden pyrstötiaisparven sentään.

Illan hämärtyessä olimme taas Matin kanssa verkoilla, joissa roikkui yllätykseksemme melkoinen määrä pyrstö-, sini- ja hömötiaisia. Saatuamme viimein linnut renkaineen takaisin maastoon alkoikin jo olla pimeä. Loppuilta kului saunoessa ja helmipöllönauhaa soittaessa. Hyvästä kelistä huolimatta pöllösaalis jäi nyt vain yhteen lintuun.

13.10.2013 - myrskylintuja

Sunnuntaiaamuna heräsimme mökissämme tuulen kohinaan. Uutiset lähitienoilta kertoivat pohjoistuulen lennätelleen kattoja Oulussa ja kaataneen lintutornin Kellossa, joten saariretkeily ei tässä kelissä enää kauheasti motivoinut. Siistittyämme paikat Harry ja Antti lähtivät kohti Oulua ja itse käväisin Jannen ja Mikon kanssa pikaisesti etsimässä nokivarista. Vaakku ei kuitenkaan ollut palannut Ulkokarvon risteykseen, joten teimme uukkarit ja singahdimme lauttarantaan ja suuntasimme kohti mannerta. Santosessa näkyi tien varressa pohjantikka ja keinuvan lautan kannelta oli mukava katsella sen perässä leijailevia lokkeja, mutta muun havainnoinnin sai kyllä tässä kelissä unohtaa.

Seuraavaksi suuntasimme Virkkulan opastuskeskukselle, jossa tutustuimme pikaisesti komeaan näyttelyyn ja kahvittelimme vielä Jassin ja Janin kanssa. Kahvipöydästä näimme kahden lähipelloilla ruokailleen metsähanhen lentävän lahdelle ja laskin ikkunan takana olevalta ruokinnalta 15 pikkuvarpusta. Muiden lähdettyä kuka minnekin jatkoin Jannen kanssa lintutornille, josta ynnäsimme 585 sinisorsaa, 530 tavia, 10 lapasorsaa, kuusi nokikanaa ja harmaasorsan.

Käväisimme vielä Limingassa syömässä ja kaupassa ja näimme samalla neljä pulua ja kaksi turkinkyyhkyä, ennen kuin jatkoimme kohti Siikajokea ja seuraavaa etappiamme Tauvon lintuasemaa. Lumijoen keskustassa tosin näimme vielä lehtokurpan.

Saavuttuamme asemalle Tynjälän Matti odotti meitä jo tilhen ja kahden taviokuurnan kanssa. Päivä oli ollut hiljainen täälläkin, mutta nyt pahin myrsky oli jo hellittänyt, ja verkoista oli alkanut tulla lintuja. Taviokuurnat olivat aseman syksyn ensimmäiset, ja sain heti kunnian rengastaa ne.     

Käytyämme Matin kanssa verkkokierroksella (josta tuli taas jokunen tilhi ja taviokuurna) lähdimme parin tunnin kiepaukselle Ulkonokalle. Kova tuuli ei ollut sentään pyyhkinyt kaikkia lintuja pois. Vesilintuja edustivat 150 joutsenta, satakunta sinisorsaa, kymmenen jouhisorsaa, haapanaa ja telkkää, jokunen silkkiuikku, lapasotka, uivelo ja isokoskelo sekä alli. Kahlaajia näimme kolme suosirriä, kolme jänkäkurppaa ja kaksi taivaanvuohta ja muuta lajistoa edustivat mm. merikotka, 30 naurulokkia, 50 räkättiä, niittykirvinen ja kiuru.

Illan pimettyä majoituimme asemalle ja naputtelimme edellispäiviemme havikset Tiiraan. Pyynti tyyntyneessä illassa tuotti tulokseksi kolme helmipöllöä.

12.10.2013 - Hailuotoralli

Vähän aamuseitsemän jälkeen olimme taas tien päällä – eli ajelimme kohti aloituspaikkaamme Riisinnokkaa. Santosen tiellä pääsimme väistämään ensin pientä hyönteissyöjälintua (todennäköistä punarintaa) ja kohta myös kahta hirveä. Siirtymätaipaleen ainoan pysähdyksen tarjosi takapenkiltä blokkaamani hiiripöllö, jonka osoitimme myös takanamme ajelleelle Harryn autokunnalle.

Rautalettoon päästyämme lauloimme Kummelista tutun Arvontalaulun, erkanimme kilpailevasta ryhmittymästä ja aloimme valmistautua kohta alkavaan ralliin. Kello kahdeksalta olimme vielä kävelemässä kohti kärkeä, ja aloituslajiemme joukkoon saimme heti mm. pohjantikan. Riisinnokan kärjessä oli upea keli ja komeasti lintuja. Lukemattomien vesilintujen, useiden merikotkien ym. joukosta kirjasimme mm. kuusi kyhmyjoutsenta, neljä lapasotkaa, yhdeksän tundrakurmitsaa, kolme kapustarintaa, punakuirin, 10 suosirriä, pari ampuhaukkaa ja sepelkyyhkyä sekä lapinsirkun. Muutto merellä oli kuitenkin lähes olematonta, mutta muutama merimetso sieltä sentään irtosi.

(Linturallin tiimellyksessä valokuvaaminen unohtui jälleen lähes täysin - ainoaksi otokseksi jäi Riisinnokan staijipaikkaamme koristanut Villin Lännen maisema...)

Lähdettyämme palailemaan autolle päin löysimme Isomatalan rannasta vielä harmaa- ja lapasorsat ja Rautaleton puolella meitä ilahduttivat siivilleen pompannut lehtokurppa ja laulava tiltaltti. Pyrstötiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä ym. kuului tuon tuostakin, mutta esim. peippo ja järripeippo olivat tiukassa ja rastaat vielä aivan kateissa.

Aamu oli kuitenkin mennyt mielestämme erinomaisesti ja mieliala oli korkealla – ja kohosi entisestään kun Syökarin tien varresta löytyivät nopeaan tahtiin niin pikkutikka ja kuusitiainen kuin aamuinen hiiripöllömmekin.

Kirkkosalmi sen sijaan oli iso pettymys. Juuri kun olimme kiipeämässä torniin sinne saapui bussilastillinen muita retkeläisiä - ja hetken aikaa oma rallinikin meni siihen, kun näytin putkellani retkeilijöille lähirannassa laiduntaneita hirviä. Pääsimme liikkeelle vain jokusta naakkaparvea rikkaampina ja pitkähkö metsälintujahti ei sekään tuonut listallemme kuin (pari hirveä ja) pikkukäpylinnun. 

Lähestyessämme Ulkokarvoa saimme Lintutiedotus -viestin paikalla olevasta nokivariksesta. Eli eilinen lintumme oli nyt siellä - ja nyt myös määritettynä. Kivilaiturille kävellessämme linnun löytäjät, eli herrat Pantsar, Rannikko, Sarviaho ja Tapio tulivatkin myhäillen vastaamme ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Ja kaukana vastarannalla nokivaris nyt tallustelikin varisparvessa – tyypilliseen rentoon tapaansa, eli ilman housuja.  

Nokivaris (= variksen alalaji) ei kuitenkaan pinnatiliämme kartuttanut, joten kuiva kautemme jatkui edelleen - kunnes Ojakylänlahdella alkoi onneksemme taas tapahtua. Lahdenperän rannassa odotti yllätys, eli poikkeuksellisen myöhäinen mustaviklo, ja Janne blokkasi jostakin Kaaran yltä kaksi meitä lähestyvää pulmusta. Vaskessa sijaitsevan mökkimme pihasta saimme listallemme västäräkinkin.

Pökönnokalla sen sijaan odotti ikävä yllätys – rantaniityllä juoksi kaksi isoa koiraa! Niiden ja todennäköisesti meitä aikaisemmin käyneiden rallijoukkueidenkin jäljiltä nokka oli nyt tosi hiljainen, ja saimme olla tyytyväisiä, että löysimme sieltä edes yhden taivaanvuohen. Oli siellä myös jokunen suosirri ja tundrakurmitsa, mutta nehän eivät enää tässä vaiheessa lajimääräämme nostaneet.

Pökönnokalta palattuamme meillä alkoi olla jo melkoinen kiire ehtiä käydä läpi loppupäiväksi suunnittelemamme kohteet. Kylälle palatessamme näimme Seuraintalon vieruspellolla peräti viisi fasaania, joille kuitenkin lähinnä naureskelimme... Emme nimittäin millään uskoneet, että laji olisi pinnakelpoinen tässä kisassa. Mustarastas hoitui lennossa ja varpunen ja pikkuvarpunen vajaan minuutin täsmäpysäyksellä -  ja kohta olimmekin taas matkalla Pöllään. Vaikka aika alkoi tosiaan olla kortilla, onnistuin suostuttelemaan Jannen ajamaan pikakiepauksen Kuivasäikällä, tie sinne kun oli poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ja se kannatti. Rantalietteellä istuskeli kaksi valkoposkihanhea, ja mielenkiintoinen oli myös paikalle lentänyt 20 lapasotkan parvi.

Rallin lopussa komppasimme vielä pikaisesti Patelanselän rantoja ja kylän keskustaa, pyörähdimme Järventauksen pelloilla ja ajelimme metsäautoteitä kohti Marjaniemeä. Lisälajit olivat kuitenkin tiukassa, ja epätoivoinen kulorastasjahti mäntykankailla toi lopetuslajiksemme teeren, mutta ei kaipaamaamme ja edellispäivänä runsaana näyttäytynyttä rastasta.

Kello 18:30 seitsemän rallijoukkuetta kokoontui Ranta-Sumppuun, ja jännittävän purun jälkeen huomasimme päätyneemme jälleen hopeasijalle 72 lajillamme. Voiton vei Harryn porukka 76 lajillaan ja pronssisijalle tuli Hervan Tuomaksen, Suorsan Villen, Hiekkasen Kallen ja Österbergin Pauli-Pekan joukkue häviten meille vain yhdellä lajilla – eli sillä fasaanilla, josta yllätykseksemme saimme kuin saimmekin pinnan…   

Ilta mökillämme oli jälleen erittäin hyväntuulinen. Pääsimmehän jo toista vuotta peräkkäin juhlimaan yhdessä Hailuotorallin kaksoisvoittoa.

Kuva: Hailuotorallin joukkueet ”Akvaariolapset” ja ”Paistetut homeiset silakat” majapaikkansa edustalla. 

11.10.2013 - Luo(n)to kutsuu

Perjantaiksi olin järjestänyt koulullemme taksvärkkipäivän (jo kolmatta kertaa oman kohteemme eli Venäjän Tomskin lastensairaaloiden hyväksi), joten onnistuin tavallaan ”ulkoistamaan” itseni – ja niinpä hyppäsin jo torstaina iltajunaan ja köröttelin Ouluun. Janne haki vähän ennen puoltayötä asemalta ja asetuimme yöpymään veljemme Rikun talon vintille.

Aamuseitsemän kieppeillä haimme Vierimaan Antin retkiseuraksemme ja jatkoimme Hailuodon lauttarantaan. Tarkoituksemme oli osallistua tällä porukalla seuraavana päivänä järjestettävään Hailuodon linturalliin, ja tämän päivän olimme varanneet leppoisaan retkeilyyn saaressa sekä muuhun ralliin valmistautumiseen.

Luotoon päästyämme kiikaroimme ensin läpi Huikun linnut ja löysimme pian itsemme ajelemasta Käpykaaran metsäautotietä. Kohta päätielle palattuamme Janne huudahti, että tienvarsimetsikössä on iso pöllö, ja alkoi jarruttaa… Siihen pääsin kuitenkin kuittaamaan, että tuossahan on toinen - sillä aivan edessämme(kin) istui lapinpöllö.

Ehdimme katsella pöllöjä vain hetken kunnes ne lennähtivät kauemmas metsään ja jatkoimme matkaa Pökönnokalle. Retki jatkui mukavissa merkeissä, sillä nokalta löytyi mm. viisi lajia kahlaajia, eli 28 suosirriä, kuusi taivaanvuohta, kolme tundrakurmitsaa, punakuiri ja jänkäkurppa.

Ojakylänlahden kävimme tsekkaamassa kahdesta pisteestä. Ensimmäisen (Lahdenperän) edustalla oli runsaasti vesilintuja, mm. 1100 tukkasotkaa, 200 tavia, 63 uiveloa ja neljä lapasotkaa, ja lahden yllä pyörähti kanahaukka. Toisen tarkkailupisteen (eli Kyrönperän) mainittavin havainto oli muutaman joutsenen parvessa lentänyt metsähanhi.

Seuraava stoppi tehtiin Ulkokarvon tienhaarassa, jossa näkyi iso varisparvi, jonka seassa oli myös yksi kokonaan musta lintu. Janne ihmetteli heti ääneen, että onko tuo nokivaris vai vain nuori mustavaris, mutta parvi lähti saman tien lentoon ja häipyi paikalta. Ehdin kuitenkin pistää merkille linnun oudon tukevan nokan ja varismaisen pyrstön sekä hyvin repaleiset siivet ennen kuin se katosi näkyvistämme…  

Loppupäivän aikana kävimme vielä mutkat mm. Marjaniemessä ja Keskiniemen alueella, mutta kova lännenpuoleinen tuuli haittasi huomattavasti havainnointia tuossa osassa saarta. Pyrstötiaisia tuntui kuitenkin olevan liikkeellä lähes joka paikassa missä pysähdyimme.

Pöllässä sen sijaan näkyi vielä ihan mukavasti lintuja. Janne ja Antti komppasivat kärjestä pari pulmusta, kun itse olin selaamassa vesilintuja. Kuivasäikän lietteillä tepasteli kaksi tundrakurmitsaa ja yksinäinen västäräkki ja Pölläntien varressa meidät yllätti fasaanikukko.

Illan alkaessa hämärtää suuntasimme takaisin Santoseen, jossa meillä oli mökki varattuna. Muu porukka eli Nyströmin Harry, Ala-Kojolan Mikko, Kiljusen Jassi ja Variksen Jani olivat jo paikalla ja kehuivat nähneensä mökin pihasta muuttohaukankin. Ilta sujui leppoisissa merkeissä saunomalla, Harryn tuomia jättipizzoja tuhoamalla ja chillailemalla – ihan kirjaimellisestikin…

  

6.10.2013 - tiu tau tilhi...

Sunnuntaiaamun yllättävin rengastuslaji oli piharuokinnan luota kiinni saamani tilhi, joka oli vieläpä komea vanha koiras. Pieniä tilhiparvia oli kyllä ollut viime päivinä liikenteessä, mutta pihlajissamme ei ole tänä syksynä marjoja eikä tuomissakaan enää, joten marjojen perässä lintu tuskin oli pihaan tullut.

Muutaman tunnin verkottelu toi rengastettavaksi taas jonkun viherpeiponkin.

Iltapäivällä kävin jälleen kiertämässä lähialueen parhaat vesilintupaikat. Jätevesijärven sorsaparvi oli kasvanut entisestäänkin, ja nyt ynnäsin sieltä peräti 360 sinisorsaa, 160 tavia, 10 jouhisorsaa, 10 haapanaa ja yhden lapasorsan. Järven puolella Kiviperässä kellui 210 isokoskelon lautta.

Alakallaanvaaran edustalla oli parisataa joutsenta ja iso joukko muita vesiäisiä, jotka jäivät kuitenkin hankalan valon ja jonkinmoisen tuulen takia laskematta. Pitkänsillan pengertieltä näkyi kolmisenkymmentä uiveloa ja Riekonniemen edustalla uiskentelivat varmaan samat mustalinnut (29 kappaletta) ja härkälintu kuin viikko sittenkin.

1.-5.10.2013 - lokakuun alkua

Lokakuun ensimmäisen aamun kunniaksi viritin lintuverkot pihalle jo ennen aamuseitsemää - vaikka oli tiistai ja kouluun meno yhdeksäksi. Pihalinnustoa edustivat tuona aamuna mm. muutamat järripeipot ja vihervarpuset ja taivaalta kuulunut rautiainen. Iltapäivällä jatkoin rengastamista, ja yllätyksekseni pääsin jälleen poimimaan verkosta tiltaltin.

Keskiviikkoaamuna kokeilin myös pyyntiä, mutta saalis jäi varsin vaatimattomaksi. Torstaina ehdin verkotella pihassa muutaman tunnin ennen alkuillasta järjestettyä Taivaan tulien uuden tuotantokauden kutsuvierasnäytöstä. Mainittavin saalis oli vanha punatulkkupariskunta.

Myös perjantaina laitoin lintuverkot vireeseen heti koulusta kotiuduttuani. Suurin osa saaliista oli jo omia kontrolleja, eikä edes pihasembrassa pistäytynyt pähkinähakki suostunut rengastettavaksi. Illan pimettyä jätin verkot pihalle ja lähdin vasta saunan jälkeen taskulampun kanssa niitä purkamaan. Yllättäen edestäni lähti lintu, joka singahti suoraan verkkoon ja osoittautui lehtokurpaksi. Edellisen kerran olin päässyt hypistelemään vanhaa lehtokurppaa niinkin kauan sitten kuin 15.10.1987, jolloin sellainen pölähti verkkoon Hangon lintuasemalla, joten kyseessä oli oikein mieluisa rengastuslaji! (Niin lehtokurppa kuin viime päivien tiltaltitkin olivat uusia rengastuslajeja koko Itä-Lapille.)

Lauantaina värkkäsin pihalla lähes koko valoisan ajan. Aamulla tihutti jonkin verran vettä ja päivän mittaan rupesi tuulemaan, joten koko päivän rengastussaalis jäi vain 12 lintuun. Niistä mukavin oli syksyn ensimmäinen nuori punarinta. Lisäksi pihaan kuului taas useaan otteeseen puukiipijän sirahtelua.

Kuun alkupäivien rengastuksia olivat edellä mainittujen lehtokurpan, tiltaltin, punarinnan ja punatulkkujen ohella 34 tali- ja 4 sinitiaista, 5 varpusta, 4 järripeippoa, 15 viherpeippoa ja 4 vihervarpusta.