12.10.2013 - Hailuotoralli

Vähän aamuseitsemän jälkeen olimme taas tien päällä – eli ajelimme kohti aloituspaikkaamme Riisinnokkaa. Santosen tiellä pääsimme väistämään ensin pientä hyönteissyöjälintua (todennäköistä punarintaa) ja kohta myös kahta hirveä. Siirtymätaipaleen ainoan pysähdyksen tarjosi takapenkiltä blokkaamani hiiripöllö, jonka osoitimme myös takanamme ajelleelle Harryn autokunnalle.

Rautalettoon päästyämme lauloimme Kummelista tutun Arvontalaulun, erkanimme kilpailevasta ryhmittymästä ja aloimme valmistautua kohta alkavaan ralliin. Kello kahdeksalta olimme vielä kävelemässä kohti kärkeä, ja aloituslajiemme joukkoon saimme heti mm. pohjantikan. Riisinnokan kärjessä oli upea keli ja komeasti lintuja. Lukemattomien vesilintujen, useiden merikotkien ym. joukosta kirjasimme mm. kuusi kyhmyjoutsenta, neljä lapasotkaa, yhdeksän tundrakurmitsaa, kolme kapustarintaa, punakuirin, 10 suosirriä, pari ampuhaukkaa ja sepelkyyhkyä sekä lapinsirkun. Muutto merellä oli kuitenkin lähes olematonta, mutta muutama merimetso sieltä sentään irtosi.

(Linturallin tiimellyksessä valokuvaaminen unohtui jälleen lähes täysin - ainoaksi otokseksi jäi Riisinnokan staijipaikkaamme koristanut Villin Lännen maisema...)

Lähdettyämme palailemaan autolle päin löysimme Isomatalan rannasta vielä harmaa- ja lapasorsat ja Rautaleton puolella meitä ilahduttivat siivilleen pompannut lehtokurppa ja laulava tiltaltti. Pyrstötiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä ym. kuului tuon tuostakin, mutta esim. peippo ja järripeippo olivat tiukassa ja rastaat vielä aivan kateissa.

Aamu oli kuitenkin mennyt mielestämme erinomaisesti ja mieliala oli korkealla – ja kohosi entisestään kun Syökarin tien varresta löytyivät nopeaan tahtiin niin pikkutikka ja kuusitiainen kuin aamuinen hiiripöllömmekin.

Kirkkosalmi sen sijaan oli iso pettymys. Juuri kun olimme kiipeämässä torniin sinne saapui bussilastillinen muita retkeläisiä - ja hetken aikaa oma rallinikin meni siihen, kun näytin putkellani retkeilijöille lähirannassa laiduntaneita hirviä. Pääsimme liikkeelle vain jokusta naakkaparvea rikkaampina ja pitkähkö metsälintujahti ei sekään tuonut listallemme kuin (pari hirveä ja) pikkukäpylinnun. 

Lähestyessämme Ulkokarvoa saimme Lintutiedotus -viestin paikalla olevasta nokivariksesta. Eli eilinen lintumme oli nyt siellä - ja nyt myös määritettynä. Kivilaiturille kävellessämme linnun löytäjät, eli herrat Pantsar, Rannikko, Sarviaho ja Tapio tulivatkin myhäillen vastaamme ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Ja kaukana vastarannalla nokivaris nyt tallustelikin varisparvessa – tyypilliseen rentoon tapaansa, eli ilman housuja.  

Nokivaris (= variksen alalaji) ei kuitenkaan pinnatiliämme kartuttanut, joten kuiva kautemme jatkui edelleen - kunnes Ojakylänlahdella alkoi onneksemme taas tapahtua. Lahdenperän rannassa odotti yllätys, eli poikkeuksellisen myöhäinen mustaviklo, ja Janne blokkasi jostakin Kaaran yltä kaksi meitä lähestyvää pulmusta. Vaskessa sijaitsevan mökkimme pihasta saimme listallemme västäräkinkin.

Pökönnokalla sen sijaan odotti ikävä yllätys – rantaniityllä juoksi kaksi isoa koiraa! Niiden ja todennäköisesti meitä aikaisemmin käyneiden rallijoukkueidenkin jäljiltä nokka oli nyt tosi hiljainen, ja saimme olla tyytyväisiä, että löysimme sieltä edes yhden taivaanvuohen. Oli siellä myös jokunen suosirri ja tundrakurmitsa, mutta nehän eivät enää tässä vaiheessa lajimääräämme nostaneet.

Pökönnokalta palattuamme meillä alkoi olla jo melkoinen kiire ehtiä käydä läpi loppupäiväksi suunnittelemamme kohteet. Kylälle palatessamme näimme Seuraintalon vieruspellolla peräti viisi fasaania, joille kuitenkin lähinnä naureskelimme... Emme nimittäin millään uskoneet, että laji olisi pinnakelpoinen tässä kisassa. Mustarastas hoitui lennossa ja varpunen ja pikkuvarpunen vajaan minuutin täsmäpysäyksellä -  ja kohta olimmekin taas matkalla Pöllään. Vaikka aika alkoi tosiaan olla kortilla, onnistuin suostuttelemaan Jannen ajamaan pikakiepauksen Kuivasäikällä, tie sinne kun oli poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ja se kannatti. Rantalietteellä istuskeli kaksi valkoposkihanhea, ja mielenkiintoinen oli myös paikalle lentänyt 20 lapasotkan parvi.

Rallin lopussa komppasimme vielä pikaisesti Patelanselän rantoja ja kylän keskustaa, pyörähdimme Järventauksen pelloilla ja ajelimme metsäautoteitä kohti Marjaniemeä. Lisälajit olivat kuitenkin tiukassa, ja epätoivoinen kulorastasjahti mäntykankailla toi lopetuslajiksemme teeren, mutta ei kaipaamaamme ja edellispäivänä runsaana näyttäytynyttä rastasta.

Kello 18:30 seitsemän rallijoukkuetta kokoontui Ranta-Sumppuun, ja jännittävän purun jälkeen huomasimme päätyneemme jälleen hopeasijalle 72 lajillamme. Voiton vei Harryn porukka 76 lajillaan ja pronssisijalle tuli Hervan Tuomaksen, Suorsan Villen, Hiekkasen Kallen ja Österbergin Pauli-Pekan joukkue häviten meille vain yhdellä lajilla – eli sillä fasaanilla, josta yllätykseksemme saimme kuin saimmekin pinnan…   

Ilta mökillämme oli jälleen erittäin hyväntuulinen. Pääsimmehän jo toista vuotta peräkkäin juhlimaan yhdessä Hailuotorallin kaksoisvoittoa.

Kuva: Hailuotorallin joukkueet ”Akvaariolapset” ja ”Paistetut homeiset silakat” majapaikkansa edustalla.