29.-31.12.2013 - vuoden viimeisiä

Kemijärvelle palattuamme kelit jatkuivat lauhoina ja kaikin puolin ankeina. Virittelin silti verkkoja aika ajoin pihalle rengastusten toivossa ja sainkin kiinni jokusen sini- ja talitiaisen ja yhden käpytikankin. Maanantaina päivän jo hämärtyessä sain vielä yhden kaivatun vuodenpinnankin, kun verkkoon pölähti veikeän näköinen varpuspöllö.

Se jäikin sitten vuoden viimeiseksi havismerkinnäksi, ja oli vuodari n:o 215, mikä näin lappilaisittain oli ihan kelpo tulos. Myös rengastuksellisesti vuosi 2013 oli ihan hyvä, sillä kihlasin suomalaisen rengastuksen juhlavuonna yli 900 lintua. Vuoden varrelle osui monta hienoa retkeä ja linturallia ja muutama mukava harvinaisuuskin sattui taas kohdalle. Spondetilikin kasvoi peräti kolmella lajilla eli etelänkiislalla, tundraviklalla ja pikkukiljukotkalla. Ja sattuihan reittien varsille pari nokivaristakin, sekä mm. onnistuneesti bongattu riuttatiira ja arvokas uusi LLY -laji amerikantukkasotka. Näillä mennään - kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuita...

23.-27.12.2013 - joulu Simojärvellä

Aatonaattona ajelimme Ranuan Simojärvelle joulunviettoon. Aattoaamuna appivanhempien pihassa pyörähti puukiipijä ja kävin myös pikaisesti Kaitavirran sulalla, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Nyt koskessa pulikoi seitsemän koskikaraa ja avovedessä uiskentelivat joutsen ja sinisorsakoiras. Toivakan pelloilla näkyi pieni teeriparvi.

Joulupäivästä alkaen keli oli yllättäen plussan puolelle ja olosuhteet melkoisen kurjat. Välillä sateli silkkaa vettä ja tiet olivat petollisen liukkaita. Kävin kuitenkin joulupäivänä kävelemässä lenkin hautausmaan rannassa. Kultisalmikin oli pitkälti sula, mutta koko noin seitsemän kilometrin taipaleella näin vain kolme teertä – en yhtään muuta lintua.

Tapaninpäivänä kävimme päiväseltään Syötteellä veljeni Rikun perheen luona. Heti alkumatkasta seisoi tihkusateessa keskellä ajotietä kummallinen kanalintukerääntymä; kolme riekkoa ja seitsemän teertä. Olivat ilmeisesti tulleet hakemaan jauhinkiviä sulaneelta tieltä. Kohta Aittoniemen risteyksen jälkeen värjötteli tienvarsipuussa nuori kanahaukka.

Seuraavana aamuna sinnittelin sitten läpi Aittoniemestä Sääskilahteen kulkevan talvilintulaskentareittini, joka sekin oli todella hiljainen. Menin nurin varmaan puolenkymmentä kertaa noin 10 kilometrin matkalla ja lintuja edustivat vain 23 hömö-, kahdeksan sini- ja 28 talitiaista, neljä närheä, harakka ja 10 punatulkkua. 

11.11.-21.12.2013 - lukuvuoden loppu

Suurin osa marras- ja joulukuusta meni taas ns. normaalien syyskiireiden, eli erilaisten kokoustelujen, kokeiden pidon ja korjauksen ja joulutodistusarviointien merkeissä. 15. - 17.11. olin jo kolmatta kertaa valvojana Turussa Kemijärven seurakunnan Maata näkyvissä –festivaalireissulla. Aurajoessa näkemämme haahkat eivät täyttäneet ihan kaikkia laatukriteerejä…

Sunnuntaina 24.11. rengastelin muutaman tunnin ajan pihalintuja, jolloin pyydyksiin sattui viisi sinitiaista (4r, 1k), seitsemän talitiaista (4r, 3k), varpunen (k), viherpeippo, kaksi punatulkkua ja kolme keltasirkkua (r = rengastus, k = oma kontrolli, eli jo vanhastaan rengastettu lintu).

Koulun pihalla välituntivalvonnoissa tuli sielläkin tehtyä muutama ihan mielenkiintoinen havis; 27.11. pihan yli pölähti peräti 27 kesykyyhkyn parvi ja yksinäinen pikkuvarpunen x varpunen -risteymälintu näytti pitävän koulumme välikattoa asuinpaikkanaan.

Kuun lopulla kotipihaamme ilmaantui mustapääkerttukoiras. Lintu näytti marraskuun viimeisinä päivinä jo tosi kurjalta, eikä näköjään kestänyt enää kuun vaihteen kovia pakkasia. Lintu pääsi jopa uutisaiheeksi samalla kun Lapin radio uutisoi muutenkin talvilinnuista.

Joulukuun ensimmäisenä aamuna odottelin ensin pitkän tovin, jos vaikka mustapääkerttu vielä palaisi. Sitten kävin ajelemassa läpi Juujärven ja Luusuan suunnan potentiaaliset sulapaikat, mutta vähän veden takia sulia oli todella niukasti ja ne olivat surkean pieniä. Päivän lajivalikoima jäi aivan peruslajiston varaan: kesykyyhky, käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, harakka, varis, korppi, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, punatulkku ja keltasirkku – joista pääosa oli joko omalta kotipihalta tai Peunojen ruokinnalta Juujärveltä. Juuri kotiin palatessani lähti päivän jo hämärtyessä pihasembrasta petolintu, josta en nähnyt kuin vilauksen. Joitakin päiviä myöhemmin lintu palasi samaan paikkaan varmistuen varpushaukaksi.

Lukuvuoden lopun havismerkinnät jäivät todella vähäisiksi. Joulukuun lajimäärää lisäsivät vain närhi ja urpiainen sekä pihaverkosta saamani tundraurpiainen.

Kokeiden korjauksen ohessa ehdinkin pyydystellä jonkin verran myös pihalintuja ja varsinkin 7., 14, ja 15.12. osoittautuivat yllättävän hyviksi rengastuspäiviksi. 6.-15.12. saldo olikin seuraava: käpytikka 1, hömötiainen 1 (k), sinitiainen 20 (8r, 12k), talitiainen 54 (42r, 12k), pikkuvarpunen 4 (3r, 1k), tundraurpiainen 1, punatulkku 1 ja keltasirkku 2.

Tuoreita rengaslöytötietoja olivat puolestaan kotipihassa marraskuussa 2011 rengastamani sinitiaisen löytyminen elokuussa 2013 Rovaniemen Pöykkölästä ja Ranualla heinäkuussa 2012 rengastamani harmaalokin poikasen oli Lampilan Petri nähnyt Oulun "Ruskotunturilla" jo saman vuoden elokuun lopulla. Kuluneena kesänä eli 7.-8.7. Ranualla rengastamiani harmaalokkeja taas on tavattu jo 12.9. Ruotsin Örnsköldsvikissä ja 17.10. Rovaniemellä. Hailuotorallin yhteydessä Kuivasäikällä lukemani laulujoutsen oli puolestaan rengastettu Taivalkoskella jo 17 vuotta aikaisemmin. 

10.11.2013 - Simojärven syyslaskenta

Lauantai meni pääosin kotioloissa kokeita korjatessa, joskin rengastin siinä sivussa pihalta jokusen tali-, sini- ja hömötiaisen, pikkuvarpusen ja viherpeipon. Myöhään iltapäivällä ajelimme Simojärvelle, jota ennen pyörähdin kiikaroimassa Pitkänsillan ainoan pienen sulan, jossa pulikoi tukkasotka ja neljä sinisorsaa ja sen ympärillä nyhjötti 17 joutsenta.

Sunnuntaiaamuna appiukko nakkasi minut Aittoniemeen, josta lähdin Simojärven laskentareitilleni. Järvi oli yllätyksekseni vielä isoilta osin sula, ja heti lähtöpisteestä näin ohi lentävän joutsenperheen ja kuuden isokoskelon parven.

Aittoniementien paras havainto oli tienvarsimännystä karannut koppelo. Välillä oli pitkään todella hiljaista, ja linnut tuntuivatkin olevan aivan kateissa. Mustaniemen tyvellä, kun pysähdyin kuuntelemaan jostain kaukaa kuulunutta tiaisen ääntä, huomasin kuitenkin aivan lähelläni männyssä kyhjöttävän koppelon. Samalla viereiseen puuhun lennähti puukiipijä, läheiseen puhelintolppaan käpytikka, lähimäntyyn ilmaantui hömötiainen ja jostain kauempaa kantautui harakan naurua. Eli oli niitä lintuja sittenkin…

Hautaniemen tyvellä kuulin kaukaa pellon takaa pyrstötiaisen sirinää ja narsketta, mutta lähtiessäni seuraamaan ääntä se katosi, ja paikalla olleiden pyrstäreiden lukumäärä jäi arvoitukseksi. Jyriniemen tyveltä taas löysin paikallisen maatalon ruokinnalta yllätyksekseni järripeippokoiraan ja lähipellon takana istuskeli puun latvassa teerikukko. Keli oli koko laskennan ajan muutaman asteen plussan puolella, mutta maassa oli edellispäivien jäljiltä useampi sentti lunta. Lumijäljistä saattoikin nähdä, että tiellä oli aivan vasta kulkenut myös metsäkauris.

Laskennan toinen puukiipijä pyrähti tien yli puun kylkeen lähellä Sääskilahtea, ja reissun viimeiset linnut laskin yltyneessä vesisateessa anoppilan pihalta, jossa pyöri yhteensä lähes parikymmentä hömö- ja talitiaista sekä yksinäinen närhi. Laskennan lopuksi kävin vielä putkella tarkistamassa yhden kaukana järvellä näkemäni mahdollisen vesiäisen, mutta sen ajolenkin ainoaksi havainnoksi jäi tien varressa pällistellyt kettu. 

Kaikkiaan Simojärven laskentareitillä tulivat vastaan seuraavat linnut: laulujoutsen 7, isokoskelo 6, teeri 1, metso 2, käpytikka 3, pyrstötiainen 1, hömötiainen 26, sinitiainen 3, talitiainen 29, puukiipijä 2, närhi 6, harakka 4, korppi 2, järripeippo 1 ja punatulkku 5.

Ajelimme päivän hämärtyessä kotiin Kemijärvelle, mutta ajokeli oli niin kehno, että lisähaviksia ei kertynyt. Sen sijaan pikakäynti juuri illan pimetessä (klo 15:45) Pitkälläsillalla kertoi, että tukkasotka, sinisorsat ja kolme joutsenta olivat edelleen paikalla alueen ainoan pienen railon luona.

8.11.2013 - kusti polkee...

Perjantaina pyörähdin päivän jo hämärtyessä Hamarin Allun kanssa Isokylällä ja Pitkälläsillalla, mutta hiljaista oli... Nokivarista ei löytynyt ja Pitkänsillan sulatkin olivat nyt ummessa. Vain muutama joutsen ja puolenkymmentä vesiäistä (joista ainoat määritetyt olivat telkkiä) oli enää paikalla. Sen sijaan päivän posti toi sitäkin mielenkiintoisempia lintu-uutisia...

Hain 1.6.2010 Kemijärven Tohmosta hoitooni paikallisten mukaan jo pari päivää eräällä pikkupellolla kyhjöttäneen, erittäin heikkokuntoisen ja räkättien todella kurjaan kuntoon "pommittaneen", suohaukkanaaraan. Lintua mittaillessani pohdin, että lieneekö tämä sinisuohaukka ollenkaan - varsinkin kun sen siivenkärki näytti sirosuohaukkamaisen kapealle - mutta jokin sen mitoissa oli mielestäni ristiriidassa myös niitty- ja arosuohaukan kanssa... Tässä vaiheessa linnun hoitaminen ajoi kuitenkin määrittämisen edelle. 

Muutaman hoitopäivän ja eläinlääkärikäynnin jälkeen lintu kuitenkin harmikseni kuoli ja nakkasin sen koulumme pakasteeseen odottamaan jatkokäsittelyä. Aina välillä lintu ja sen auki jäänyt määritys kävi mielessä, mutta sain sen vasta pari kuukautta sitten toimitettua usean muun näytteen kera Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jossa tiesin lajin viimeistään ratkeavan. Ja tänään tuli varmistus... Lintu oli kuin olikin vanha niittysuohaukkanaaras (joka näin jälkeenpäin ajatellen on toki tulkittavissa myös näistä kuvista). Aikaisemmin niittysuohaukka on nähty näillä palkisilla käsittääkseni vain 1990-luvun alkuvuosina, jolloin Savukoskella havaittiin legendaarinen niittysuohaukkanaaraan ja arosuohaukkakoiraan sekapesintä!

Päivän sähköposteissa oli puolestaan mukava rengaslöytötieto. Aikaisemmin myös Kemijärvellä asunut Materon Jukka oli kontrolloinut lokakuun alussa Kontiolahdella syyskuussa 2011 Kemijärven Patovaarassa rengastamani helmipöllön. Rengastus- ja kontrollointipisteen väli oli juhlavat 471 kilometriä. 

Muita viime viikkoina saamiani rengaslöytöjä edustavat mm. Ryhdän Matin heinäkuussa Kuusamosta kuolleena löytämä Kemijärvellä kesällä 2009 rengastamani maakotka ja Ranuan Simojärveltä niin ikään kuolleena löytynyt samalla alueella kolme vuotta aikaisemmin rengastamani, mutta rengastietojen mukaan elämänsä varrella ainakin Tukholmassa ja Oulussa pistäytynyt harmaalokki.

7.11.2013 - viimeisiä viedään?

Poikkeuksellisen lyhyen koulupäivän päätteeksi ajelin taas pikaisen lenkuran kaupungin viimeisillä sulapaikoilla. Pitkänsillan pohjoispuolen sulat alkoivatkin olla jo hyvin mitättömät, mutta tutut tukkasotkat, lapasotka ja uivelo sinnittelivät niissä edelleen. Haapanoita näkyi nyt kaksi, mustalintuja viisi, telkkiä 10, sinisorsia 40 ja joutsenia 35. Sillan eteläpuolella näkyi puolestaan kolmen allin parvi, yksi telkkä ja seitsemän joutsenta.

Seuraavaksi ajoin Kalkonniemeen, jonka niin ikään kovasti pienentyneissä sulissa ei näkynyt ensimmäistäkään lintua.

Isokylällä etsin tovin nokivarista ja jo kotiin suunnatessani pyörähdin hetken mielijohteesta Kärppäläntielle nappaamaan kännykkäkuvaa tienvarsipelloille kerääntyneistä poroista.

Tässä vaiheessa nokivaakku lensi näköpiiriini jostakin etelän suunnasta ja laskeutui Rantapolun varteen, jossa ehdin nähdä sen pikaisesti ennen kun se taas katosi - ja itsellänikin alkoi olla jo kiire toimittaa ajopeliäni emännän käyttöön.

Pitkänsillan kohdalla huomasin kuitenkin allien uineen lähes sillan alle, joten nappasin niistäkin vielä jokusen ruudun ennen kotiutumistani. 

Kotipihassa näkyi vielä päivän jo hämärtyessä peippokoiras, joka oli todennäköisesti sama lintu jonka näin jo lauantain talvilintulaskennassa Uinojen pihalla.  

5.11.2013 - vaakku paikalla

Tiistaina pääsin parin hyppytunnin avittamana pikaiselle linturundille Isokylän ja Pitkänsillan maisemiin. Nyt kamerakin oli toki mukana sen toivossa, että nokivaris suostuisi dokumentoitavaksi. Isokylällä näytti kuitenkin hiljaiselta ja kohta löysinkin jo itseni Kalkonniemestä selaamasta putkellani aavaa ulappaa. Kaukaa järveltä löytyikin 160 isokoskelon parvi, jonka sekaan laskeutui myös vanha harmaalokki. Myös laskennassa näkemäni tukkakoskelo oli yhä paikalla. Lisäksi rannassa pyöri mukava seitsemän pulmukaisen parvi.

Kylälle palattuani ja Jousilampea kiertäessäni näin Kerkelän pihapiiristä nousevan lähipuihin ison harakka- ja varisparven. Äkkijarrutus, kiikarit silmille - ja siellähän se mustakaapu taas oli! Nokivaakku sai kuitenkin kohta harakoiden vihat niskaansa ja katosi Karsimustien varren puiden sekaan. Ajelin paikalle ja hetken päästä lintu löytyi – ja sain kuin sainkin siitä jonkinmoiset otokset RK -lomaketta varten!

Koululle kiiruhtaessani ehdin vielä pikaisesti laskea Pitkänsillan sulan linnut. Joutsenia oli 43, sinisorsien määrä oli pudonnut 82:een, mutta haapanoita oli nyt kolme. Isokoskeloita ja mustalintuja oli sulalla seitsemän ja telkkiä 18 - ja myös tukkasotkat, lapasotka, alli ja uivelo olivat edelleen paikalla.