Sunnuntaina olin taas reitillä, eli starttasin
aamuyhdeksältä Kalkonniemestä Kotajoen sillalle kulkevalle laskentareitilleni.
Kalkonniemen edusta ja sen eteläpuolinen osa järveä olivat yllättäen laajalti auki, ja heti aloituspisteestäni näin parikymmentä laulujoutsenta, viisi
isokoskeloa, naaraspukuisen tukkakoskelon sekä jään reunalla nököttävän
kalalokin.
Muualta Kalkonniemestä ja Imposenniemen kärjestä ei löytynyt
kuin peruslajeja (eli käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, närhi, harakka,
korppi, viherpeippo, punatulkku ja keltasirkku), mutta Imposenniemen peltojen
keskellä kulkevalta metsäpätkältä blokkasin ilokseni myös kolme pyrstötiaista.
Seuraava uusi laji tuli Isokylälle päästyäni Hennantien
kohdalta, jossa sirahteli puukiipijä. Jousilammen ympärystiellä näin
viikonlopun ainoat urpiaiset ja Jaakkolanlahden rannassa retkitunnelmaa kohottivat
yli 30 viherpeipon parvi sekä ylitseni lentänyt pulmunen.
Kärppälänkujaa hipsiessäni näin taivaalla kaartelevan
kahdeksan variksen parven. Päästyäni päätien varteen huomasin vaakkujen istuvan
Kerkelän Antin pihapiirissä, ja hämmästyksekseni huomasin yhden linnuista
olevan aivan mustan. Lintu oli heti sen verran lähellä, että ensivaikutelma oli välittömästi nokivaris! Ja vaikka järki sanoikin nuoren mustavariksen olevan paljon
todennäköisempi vaihtoehto, näytti lintu kaikesta huolimatta vain ja ainoastaan nokivarikselta. Linnun muoto ja koko ja varsinkin nokka kun olivat aivan identtiset samassa
puussa istuneiden harmaatakkien kanssa. Harmittelin tietenkin älyttömästi sitä,
että juuri tältä retkeltä olin jättänyt kameran kotiin, mutta linnun jatkaessa matkaa
jatkoin sitä itsekin…
Loppupätkältä ei kummempia yllätyksiä tullut - jokunen poro
vain. Mutta nokivarishavainto jäyti kuitenkin koko ajan takaraivossa ja luonnostelin samalla jos jonkinnäköisiä variksennaamoja havisvihkooni.
Niinpä Anittan haettua minut Kotajoelta kävin kotona vain
hakemassa kameran ja palasin Isokylälle etsimään vaakkua. Nyt lintu ei
kuitenkaan - tietenkään - enää suostunut näyttäytymään.
Päivän jo hämärtyessä
piipahdin vielä Pitkänsillan sulalla toteamassa pääosaltaan jo tutuksi tulleen vesilintuporukan
(nyt 70 laulujoutsenta, haapana, tavi, 150 sinisorsaa, 3 tukkasotkaa,
lapasotka, 13 mustalintua, 15 telkkää, uivelo ja 5 isokoskeloa) olevan edelleen
sulalla. Myös vanha merikotka istuskeli edelleen sillan eteläpuolella olevan
todennäköisen joutsenenraadon vierustalla.
Illalla naputtelin talvilintureittini tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka -ohjelmaan. Eli havaitsin Isokylän syyslaskennassa seuraavat linnut: laulujoutsen 24, tukkakoskelo 1, isokoskelo 5, kalalokki 1, käpytikka 5, pyrstötiainen 3, hömötiainen 13, sinitiainen 4, talitiainen 45, puukiipijä 1, närhi 1, harakka 20, varis 9, korppi 1, varpunen 25, viherpeippo 39, urpiainen 3, punatulkku 8, pulmunen 1 ja keltasirkku 15. Ja lisälajilistalle laitoin toki sen nokivariksen - vaikkei se varsinainen laji olekaan.
