Torstain retkestä teki erityisen myös kaupungin pohjoispuolella liikuskellut vanha merikotka. Lokkilintuja sen sijaan edusti vain Pöyliöjärvellä ja Pitkälläsillalla näkemäni nuori harmaalokki. Torstain ja perjantain välinen yö oli sen verran kylmä, että pääosa Pitkänsillan ympäristöstä meni jäähän, ja perjantaina näin pikaisella käynnilläni vain 12 telkkää ja vajaat sata joutsenta.
Keskiviikkona ehdin myös rengastella, ja 10 tali-, kolmen sini- ja yhden hömötiaisen lisäksi pääsin kihlaamaan taas harakankin.
Viikon huikein rengastukseen liittynyt tapahtuma oli kuitenkin mitä yllättävin löytökirje. Kesäkuun alussa eli 6.6. pihassamme rengastamani nokkavarpunen oli päätynyt lokakuun alussa jonkin petolinnun saaliiksi Puolassa 1663 kilometrin päässä rengastuspaikaltaan! Sääli tietenkin linturiepua, mutta tämä oli käsittääkseni ensimmäinen Puolassa tavattu Suomessa rengastettu nokkanisse, ja linnun kulkema matkakin oli kotimaan tilastojen kolmanneksi pisin. Kaikenkaikkiaankin kyse oli harvinaisesta tapauksesta, sillä suomalaisia nokkavarpusia on löydetty vain kourallinen ulkomailta.
Lauantai oli kokouspäivä, eli minun piti olla jo puoliltapäivin Rovaniemellä KD:n Lapin piirin hallituksen kokouksessa ja sitä seuraavassa syyskokouksessa. Olin kuitenkin heti aamun valjettua liikkeellä, ja kävin ensimmäisenä Pitkälläsillalla. Sen eteläpuolen railoissa oli vielä 90 joutsenta ja toistakymmentä telkkää, ja yhdestä pienestä telkkäparvesta löytyi tukkasotkakin. Lähes sillan alta löytyi myös neljä sinisorsaa seuranaan torstainen haapana.
Jatkoin seuraavaksi kohti Luusuaa, mutta yöllä oli tullut sen verran paljon lunta, että jätin suosiolla Kulmunginniemen väliin. Juujärven pohjoispäähän uskalsin sentään ajaa, vaikka sekin tie oli auraamatta, ja järveltä löytyi kuusi isokoskeloa. Seitakorvan ohella myös Vanttauskosken padon ympäristö oli tyhjä linnuista, joten seuraavaksi kiikaroin vähän pitempään Tennilässä, jossa oli ollut kuun alussa vielä myöhäinen tuulihaukka.
Viimeinen etappini oli Ounasjokisuisto, jonne tähystelin ensin Arktikumin edustalta, mutta sekin alue oli nyt jäässä. Lainaanrannan puolella silmiini osui kuitenkin sankaksi tihenneessä sumussa uinut kolmen vesilinnun parvi. Saatuani linnut putkeen ne osoittautuivat alleiksi ja samalla löysin sumun seasta myös joutsenperheen ja muutamia lokkeja - ja mikä mielenkiintoisinta, yhdellä joutsenista oli kaularengas. Ajoin vähän lähemmäs lintuja, ja kipitin rannassa olevan laiturin päähän, jolloin huomasin, että lokkeja olikin kahta kokoa. Jäällä oli jonkin matkan välein toisistaan sekä neljä kalalokkia että viisi harmaalokkia. Joutsenemon lukurengas osoittautui suomalaiseksi - ja samalla varsinaiseksi nestoriksi, sillä kyseessä oli vuonna 1995 Sallassa rengastettu joutsen. Itse asiassa tuo 20 -vuotias lintu lienee nyt peräti toiseksi vanhin Suomessa dokumentoitu kansallislintumme! Sitten jouduinkin singahtamaan kokouspaikalle, josta olin jo vähän myöhässä. Illalla ohjelmassa olivat puolestaan Hietajärven Teuvon 60 -vuotispäivät Kemijärvellä, jonne veimme lintuharrastajaporukalla lahjaksi komean Laineen Paavon maalaaman ukkometson.
