Sunnuntain ainoa retkeni oli pikainen iltakiepsahdus Kemijärven keskusta-alueen parhailla kohteilla nuorimmaisemme kanssa. Jätevesijärvellä näkyi pari rantasipiä ja tylliä sekä yksinäinen suokukko ja Pitkänsillan edustalla uiskenteli kuusi kuikkaa ja kaksi kaakkuria. Myös iltalenkillä näkyi Pitkänsillan entisellä pumppaamolla rantasipi. Alkuviikon aikana alkoi kotipihassa puolestaan näkyä yhä enemmän viherpeippoja ja muutamia järripeippojakin.
Keskiviikkona pihassamme pyörähti varpushaukka ja illalla tein taas reilun tunnin lähiretken. Jätevesijärvellä oli jo varsin mukavasti vesilintuja, ja laskin sieltä 106 sinisorsaa, 50 tavia, 35 telkkää, 15 tukkasotkaa, 8 jouhisorsaa, kaksi uiveloa ja yksittäiset haapanan ja lapasorsan. Kahlaajia edustivat nyt mukava 14 naaraspukuisen suokukon parvi ja kaksi tylliä. Pitkänsillan eteläpuolella näkyi kohtuullisen kovassa aallokossa vähintään 150 haapanaa ja järvellä lenteli myös kolme nuorta pikkulokkia. Viimeisestä etapistani Pöyliöjärveltä löytyi puolestaan nuori naurulokki.
Tarinoita ja tunnelmia lintu- ja luontoretkiltä eri puolilta Lappia ja vähän muualtakin...
torstai 30. elokuuta 2012
lauantai 25. elokuuta 2012
25.8.2012 - Rovaniemen loppukesää
Lauantaiaamuna tapasin Hamarin Allun Napapiirillä klo 7:00 ja lähdimme koluamaan Rovaniemen lintupaikkoja. Piipahdimme ensin Vitikanpäässä kiikaroimassa Ounasjokisuistoon ja siirryimme pikapuolin komppaamaan Aronperän täytemaa-aluetta. Ensimmäinen parempi havainto oli ylitsemme lentänyt lapinsirri ja kohta löysimme myös ajankohdan ja paikan perusteella toivomani lajin eli lapinkirvisen. Kohta kuulimme myös tuttua raakkunaa, ja yksinäinen pähkinähakki löytyikin taivaalta taivaltamasta kohti keskustaa.
Seuraava kohteemme oli Ylikylän uimaranta, jonka edustalla olevalla särkällä istuskeli ruskosuohaukka ja viitisentoista lokkia, joukossaan myös yksi lukurenkaallinen harmaalokki. Yritin lähestyä lintua, ja pääsinkin niin lähelle, että sain lähes koko renkaan luettua - mutta sitten lokit nousivat siivilleen, ja homma jäi harmittavasti yhtä kirjainta myöten vajaaksi.
Jatkoimme Harjulammen lintutornille, josta emme kuitenkaan löytäneet jo pidempään alueella liikuskellutta harmaahaikaraa. Tuttu silkkiuikkupari sentään uiskenteli lammella ja sorsia näkyi jonkin verran, mutta muuten oli hiljaista.
Seuraavaksi kolusimme Niskanperän seutua, kävimme Valajaskoskella ja jopa Pöyliövaaralla. Havainnot jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi. Myös Kivitaipaleen Kivijärvi vaikutti hämmästyttävän tyhjältä, mutta kohta alkoi ilmatilasta löytyä lintuja. Ensin järven päältä löytyi esiaikuinen ruskosuohaukka ja kohta perään saalista kantava saman lajin vanha koiras. Sitten kaukaa lämpöväreilystä löytyi korkeutta kohti kaarteleva merikotka ja pian myös kaksi korentopyynnissä olevaa nuolihaukkaa. Ruskikset ottivat välillä yhteenkin, kunnes nuorempi lintu katosi kasvillisuuden sekaan ja vanhempi jäi istumaan näkyvästi tolpan nokkaan.
Välikahvien jälkeen jatkoimme taas matkaa - nyt Salmijärvelle, jossa mainittavin laji oli kuikka. Kolusimme vielä jonkin aikaa keskustan jokivarsia, kunnes Allu heitti minut Napapiirille. Kemijärvelle saavuttuani käväisin pikaisesti kiikaroimassa Varastotien edustan vesi- ja lietealueet ja kotona olin noin klo 15. Samalla hetkellä kun nousin autosta lensi kaksi pähkinähakkia matalalla talomme yli kohti sairaalaa.
Iltapäivällä kiersimme koko pesueen voimin Kuumalammen ja rengastin taas jokusen pihalinnunkin - kuten olin tehnyt myös edellispäivinä. Perjantain satoa olivatkin syksyn ensimmäiset sinitiaisrengastukset.
Seuraava kohteemme oli Ylikylän uimaranta, jonka edustalla olevalla särkällä istuskeli ruskosuohaukka ja viitisentoista lokkia, joukossaan myös yksi lukurenkaallinen harmaalokki. Yritin lähestyä lintua, ja pääsinkin niin lähelle, että sain lähes koko renkaan luettua - mutta sitten lokit nousivat siivilleen, ja homma jäi harmittavasti yhtä kirjainta myöten vajaaksi.
Jatkoimme Harjulammen lintutornille, josta emme kuitenkaan löytäneet jo pidempään alueella liikuskellutta harmaahaikaraa. Tuttu silkkiuikkupari sentään uiskenteli lammella ja sorsia näkyi jonkin verran, mutta muuten oli hiljaista.
Seuraavaksi kolusimme Niskanperän seutua, kävimme Valajaskoskella ja jopa Pöyliövaaralla. Havainnot jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi. Myös Kivitaipaleen Kivijärvi vaikutti hämmästyttävän tyhjältä, mutta kohta alkoi ilmatilasta löytyä lintuja. Ensin järven päältä löytyi esiaikuinen ruskosuohaukka ja kohta perään saalista kantava saman lajin vanha koiras. Sitten kaukaa lämpöväreilystä löytyi korkeutta kohti kaarteleva merikotka ja pian myös kaksi korentopyynnissä olevaa nuolihaukkaa. Ruskikset ottivat välillä yhteenkin, kunnes nuorempi lintu katosi kasvillisuuden sekaan ja vanhempi jäi istumaan näkyvästi tolpan nokkaan.
Välikahvien jälkeen jatkoimme taas matkaa - nyt Salmijärvelle, jossa mainittavin laji oli kuikka. Kolusimme vielä jonkin aikaa keskustan jokivarsia, kunnes Allu heitti minut Napapiirille. Kemijärvelle saavuttuani käväisin pikaisesti kiikaroimassa Varastotien edustan vesi- ja lietealueet ja kotona olin noin klo 15. Samalla hetkellä kun nousin autosta lensi kaksi pähkinähakkia matalalla talomme yli kohti sairaalaa.
Iltapäivällä kiersimme koko pesueen voimin Kuumalammen ja rengastin taas jokusen pihalinnunkin - kuten olin tehnyt myös edellispäivinä. Perjantain satoa olivatkin syksyn ensimmäiset sinitiaisrengastukset.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
18.-19.8.2012 - vaakkuja ja niiden kavereita
Lauantai alkoi kotitöillä, mutta pidin pitkin viikonloppua siemenpyydystä vireessä etupäässä pikkuvarpusrengastusten toivossa. Kiinni tuntui kuitenkin jäävän vain varpusia, talitiaisia, syksyn ekoja hömötiaisia ja joku yksittäinen viherpeippo. Jossain vaiheessa pihalla ollessani havahduin pähkinähakkimaiseen raakkumiseen ja singahdin hakemaan auton perästä kaukoputken takapihan terassille. Kohta hakki löytyikin istumasta erään kaukaisen kuusen latvasta. Seuraavan isomman singahduksen syy oli myöskin varislintu - nyt naakka, joka jostain ihme syystä oli onnistunut änkeytymään pikkulintuja varten rakennettuun pyydykseen!
No - sehän ei minua suinkaan haitannut, sillä kyseessä oli minulle jopa uusi rengastuslaji (näköjään n:o 128) ja - kun kaikesta kerran voi pitää kirjaa - myös kosketuspinna (n:o 164). Eli enpä siis ollut ennen päässyt kädestä pitäen tekemään tuttavuutta tämän persoonallisen lintulajin kanssa. Aluksi naakka oli varsin ymmärrettävästikin melkoisen äkeä, mutta pienen neuvottelutauon jälkeen pääsimme sopuun pelisäännöistä, ja kohta lintu ampaisi taas taivaalle kiiltelevä ST -rengas nilkassaan.
Sunnuntaiaamuna kävin parin tunnin retkellä Isokylän ja entisen sellutehtaan maisemissa. Jo kotipihaan kuului päivän ensimmäisen kaakkurin kaakatus ja seuraava löytyi Kalkonniemestä. Tosin ajomatkan varrella laskin jo Isokylältä 70 variksen parven. Imposenniemen pelloilla pyöri puolestaan haarapääskyjä, joita ynnäsin ainakin 57. Seuraavan mainittavamman havainnon kirjasin vasta sellutehtaan jätevesijärveltä, jossa sini- ja jouhisorsien, haapanoiden, tavien, tukkasotkien ja telkkien seassa uiskenteli myös yksinäinen lapasorsa. Kaupunkialueella pesivissä joutsenpoikueissa näkyi Pitkänsillan pohjoispuolella viisi ja Kuumalammella kolme isoa poikasta. Illalla pyörähdin vielä mutkan Varastotien varressa ja Pöyliöjärvellä. Katsastusaseman takana olevilla lietteillä sirisi ja tepasteli kaksi lapinsirriä.
No - sehän ei minua suinkaan haitannut, sillä kyseessä oli minulle jopa uusi rengastuslaji (näköjään n:o 128) ja - kun kaikesta kerran voi pitää kirjaa - myös kosketuspinna (n:o 164). Eli enpä siis ollut ennen päässyt kädestä pitäen tekemään tuttavuutta tämän persoonallisen lintulajin kanssa. Aluksi naakka oli varsin ymmärrettävästikin melkoisen äkeä, mutta pienen neuvottelutauon jälkeen pääsimme sopuun pelisäännöistä, ja kohta lintu ampaisi taas taivaalle kiiltelevä ST -rengas nilkassaan.
Sunnuntaiaamuna kävin parin tunnin retkellä Isokylän ja entisen sellutehtaan maisemissa. Jo kotipihaan kuului päivän ensimmäisen kaakkurin kaakatus ja seuraava löytyi Kalkonniemestä. Tosin ajomatkan varrella laskin jo Isokylältä 70 variksen parven. Imposenniemen pelloilla pyöri puolestaan haarapääskyjä, joita ynnäsin ainakin 57. Seuraavan mainittavamman havainnon kirjasin vasta sellutehtaan jätevesijärveltä, jossa sini- ja jouhisorsien, haapanoiden, tavien, tukkasotkien ja telkkien seassa uiskenteli myös yksinäinen lapasorsa. Kaupunkialueella pesivissä joutsenpoikueissa näkyi Pitkänsillan pohjoispuolella viisi ja Kuumalammella kolme isoa poikasta. Illalla pyörähdin vielä mutkan Varastotien varressa ja Pöyliöjärvellä. Katsastusaseman takana olevilla lietteillä sirisi ja tepasteli kaksi lapinsirriä.
8.-17.8.2012 - syyslukukauden alku
Syyslukukausi käynnistyi keskiviikkoisella suunnittelupäivällä ja torstaina olivat jo oppilaatkin koulussa. Ensimmäisten oppituntien suunnitteluun aiheutti pientä lisäjännitystä se, että omista lapsistani kaksi vanhinta olivat nyt ensimmäistä kertaa myös oppilaitani. Ja myös nuorimmainen aloitti koulunsa samassa rakennuksessa meidän muiden kanssa. Jatkoin kuitenkin iltaisin edelleen pienimuotoista pihalintujen rengastamista, ja torstaina renkaan sai mm. pihapiirissä pitkin vuotta liikuskellut käpytikkanaaras.
Lauantaina pyörähdimme Rovaniemellä, jossa näkyi myös muutama lentävä pähkinähakki. Sunnuntaina kävin retkelläkin, mutta havainnot jäivät varsin vähiin. Jätevesijärvellä oli jokunen liro ja rantasipi ja Pitkältäsillalta näkyi puolenkymmentä kuikkaa, pari kaakkuria ja kahdeksan härkälintua. Anitta huomasi myös pihaltamme pari naakkaa, jotka itse näin vasta maanantaina koulumatkalla. Edellinen naakkahavaintoni Kemijärven keskustasta oli keväältä 2010, ja kesällä 2009 naakkapari pesikin sairaalan savupiipussa.
Torstai-iltana juoksulenkiltä kotiuduttuani (Yöttömän yön soudun jälkeen olin aloittanut jonkinmoisen kuntokuurin) huomasin Hietajärven Teuvolta tulleen viestin. Pöyliöjärven uimarannalla oli juuri tepastellut pulmussirri. Singahdin saman tien paikalle, mutta lintua ei enää näkynyt. Aamulla huomasin Hamarin Allun laittaneen yöllä viestin, että hän oli lähtenyt Kiilopäältä kohti Kemijärveä pulmussirriä bongaamaan! Polkaisin ennen koululle menoa uimarannalle katsomaan näkyisikö Allua tai lintua - ja yllätyksekseni lintu olikin taas paikalla. Aamun suunnitelmat menivät saman tien uusiksi, eli polkaisin pikaisesti takaisin kotiin ja otin auton alle ja kameravehkeet kyytiin. Soitin myös Allulle, joka kertoi käyneensä jo aikaisemmin aamulla paikalla näkemättä sirriä. No - kohta olimme molemmat taas rannalla ja ihastelimme tovin hämmästyttävän kesyä lintua, kunnes minun oli pakko lähteä aamun ensimmäiselle oppitunnille ja Allu lähti ajelemaan Rovaniemen kautta kohti Enontekiötä. Kyseessä oli kolmas Lapissa näkemäni pulmussirri. Aikaisemmat havaintoni olivat Enontekiön Sotkajärveltä 19.9.2000 ja Rovaniemen Arktikumilta 23.9.2001.
tiistai 7. elokuuta 2012
1.-7.8.2012 - kesäloman loppu
Elokuun ensimmäinen lintuhavaintoni oli kohta puolenyön jälkeen ikkunan takaa kuulunut lehtokurpan soidin. Perjantaina ajelimme taas Simojärvelle sukuloimaan. Lauantaiaamuna staijailin tunteroisen mökkirannassa, mikä tuotti mm. seitsemän kuikkaa, nuolihaukan ja kaukana järvellä uiskentelevan saukon! Illalla saunaa lämmittäessäni minut ylitti palokärki ja kuistilta löytyi kuollut nuori hippiäinen. Saunomisen yhteydessä rantaan näkyi kuusi selkälokkia (joista kaksi nuorta olivat rengastamiani) ja kiertelevä härkälintu. Rannassa näkyi kasvavan myös valkoisia maitohorsmia.
Sunnuntaina mökin pihalla näkyi fasaaninaaras ja ikkunan takana räystään alla asustelleet haarapääskyt lähtivät viimein pesästään. Sen sijaan anoppilan pihasta löysin yhdestä pihapöntöstä vielä seitsemän aivan pientä sinitiaisen poikasta.
Kävimme myös porukalla uimassa läheisellä hiekkarannalla, josta pystyimme kaukoputkella seurailemaan pari viikkoa aikaisemmin rengastamiani sääksenpoikasia. Iltapäivällä lähdimme palaamaan kohti Kemijärveä. Muutaman kilometrin ajettuamme huomasimme tiellä parven pääskyjä. Syy lintujen kokoontumiseen selvisi, kun hoksasin yhden linnun olevan kuollut. Hetken mielijohteesta päätin ottaa linnun talteen museonäytteeksi ja se kannatti - yllätyksekseni tämä vanha haarapääskynaaras olikin rengastettu, eli sillä oli jalassaan suomalainen J -rengas. Myöhemmin selvisi, että Mäkelän Jyrki oli rengastanut linnun edelliskesänä pesäpoikasena Kuusamossa!
Maanantai-iltana piipahdin taas mutkan Jätevesijärvellä. Kahlaajia edustivat tällä kertaa mm. yhdeksän tylliä, kuusi lapinsirriä ja syksyn ensimmäinen nuori pikkusirri.
Kotioloissa kesäloman loppu sujui syrjäsilmällä olympialaisia seuraten ja ohessa kaikkea muuta värkäten. Jatkoin myös pihalintujen rengastamista, ja varsinkin varpuset ja pikkuvarpuset vierailivat aktiivisesti pihassamme ja kävivät myös pyydykseen. Elokuun alkupäivien saldoksi rengastinkin 28 varpusta ja 12 pikkuvarpusta sekä muutaman talitiaisen.
Pikkuvarpusnuorukaiset olivat aika persoonallisen näköisiä.
Ensimmäisille nuorille varpuskoiraille alkoi pikkuhiljaa tulla koiraan värejä.
Suurin yllätys oli tiistaina pyydystämäni lintu, joka muistutti ulkonäöltään pikkuvarpusia, mutta oli varpusen kokoinen. Kyseessä olikin ensimmäinen rengastamani varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
30.-31.7.2012 - kahlaajia ja pihalintuja
Heinäkuun viimeiset päivät sujuivat pitkälti Olympiakisojen merkeissä. Maanantai-iltana tein kuitenkin pikaisen reissun Jätevesijärvelle, jonne oli yllätyksekseni kerääntynyt (lähes helteisestä kelistä huolimatta) mukavasti kahlaajia. Liroja näkyi 25, tyllejä 12 ja pikkutyllejä 3 sekä yksittäiset mustaviklo sekä suo- ja lapinsirri. Osa kahlaajista nousi niitä tarkkaillessani taivaalle etelästä lähestyvästä sadepilvestä huolimatta ja pyörähtipä altaan pinnassa myös 13 rantasipin parvi. Myös ampuhaukkanaaras suoritti ylilennon.
Käväisin paikalla myös tiistai-iltana, mutta kahlaajia oli nyt vähemmän. Liroja oli enää kymmenkunta ja tyllejä puolenkymmentä. Muita kahlureita edustivat kolme lapinsirriä, kaksi taivaanvuohta ja yksittäiset musta- ja valkoviklot. Paluumatkalla laskin Pitkänsillan levikkeeltä peräti 14 härkälintua.
Kisojen vahtaamisen ohessa seurailin ja jonkin verran myös rengastelin pihalintujamme. Pihassamme näyttäisi pyörivän lähes jatkuvasti kymmenkunta nuorta pikkuvarpusta - eli näyttää siltä, että tällä Itä-Lapin uusimmalla pesimälajilla on ollut hyvä pesimävuosi.
Talitiaisen poikasetkin ovat jo vaihtamassa nuoruuspukuaan aikuisen linnun keltaiseen asuun.
Sen sijaan aikuisilla talitinteillä näyttäisi sulkasato olevan nyt pahimmillaan.
Käväisin paikalla myös tiistai-iltana, mutta kahlaajia oli nyt vähemmän. Liroja oli enää kymmenkunta ja tyllejä puolenkymmentä. Muita kahlureita edustivat kolme lapinsirriä, kaksi taivaanvuohta ja yksittäiset musta- ja valkoviklot. Paluumatkalla laskin Pitkänsillan levikkeeltä peräti 14 härkälintua.
Kisojen vahtaamisen ohessa seurailin ja jonkin verran myös rengastelin pihalintujamme. Pihassamme näyttäisi pyörivän lähes jatkuvasti kymmenkunta nuorta pikkuvarpusta - eli näyttää siltä, että tällä Itä-Lapin uusimmalla pesimälajilla on ollut hyvä pesimävuosi.
Talitiaisen poikasetkin ovat jo vaihtamassa nuoruuspukuaan aikuisen linnun keltaiseen asuun.
Sen sijaan aikuisilla talitinteillä näyttäisi sulkasato olevan nyt pahimmillaan.
26.-28.7.2012 - Yöttömän yön soudussa
Torstaina iltapäivällä lähdin köröttelemään bussikyydillä kohti Savukoskea. Samperin Savotassa nautitun päivällisen ja infotilaisuuden jälkeen suuntasimme jokirantaan, josta alkoi 110 kilometrin taival takaisin kohti Kemijärveä. Kulkuvälineenä oli tosin nyt kirkkovene, ja porukkana Yöttömän yön soutuun osallistuva Kemijärven kaupungin 15 henkinen joukkue. Perämiehenä veneessämme oli viimevuotiseen tapaan Pertti "Roope" Poropudas, ja itse päädyin Majavan Ahtin kanssa ensimmäiseksi airopariksi - eli meidän vastuullamme oli vauhdin pito koko reissun ajan.
Jokivarsi oli iltasella hyvin hiljainen. Näkyvin laji oli rantasipi, jonka lisäksi näkyi jokunen telkkä ja koskelo, mutta eipä juuri muuta. Yöllä noin klo 02 yhdeksän kirkkovenettä ja joukko kanootteja rantautui Kaikurantaan, jossa nautimme iltapalaksi mm. loimulohta ja lohkopottuja, ja painuimme puolijoukkuetelttaan nukkumaan.
Aamuherätys oli joskus kahdeksan kieppeillä, ja aamiaiselta löytyi mm. paistettuja muikkuja. Seuraava pidempi kahvi- ja kampanisutauko pidettiin sitten Keminsaarten komeilla niityillä.
Täältä matka jatkui Pelkosenniemelle, jossa lounaaksi syötiin herkullista Huttu-ukon keittoa, ja päivän päätepiste oli Vuostimon Kuukiuru, jonne saapuessamme näkyi joen yllä mehiläishaukka, joka oli samalla koko päivän ainoa mainittava lintuhavainto. Vuostimosta meidän kuljetettiin Pyhätunturille, jossa osa porukasta (minä myös) kävi hissillä laella asti, jonka jälkeen ilta jatkui hotellilla poronkäristystä syömällä ja päättyi kämpällämme Olympialaisten avajaisiin.
Lauantain aamiainen oli taas hotellilla, jonka jälkeen ohjelmassa oli käynti luontokeskus Naavassa, ja vasta puoliltapäivin lähdimme soutamaan. Päivän välietapit olivat lounas Oinaalla ja kahvi- ja leipäjuustotauko Kostamossa, ja noin 18:30 saavuimme viimein Kemijärven satamaan varmaankin satapäisen ihmisjoukon hurratessa meille rannalla. Satamassa souturetki päättyi kunniakirjojen jakoon. Viimevuotiseen tapaan reissu onnistui hyvin, ja oli jälleen hieno elämys.
Jokivarsi oli iltasella hyvin hiljainen. Näkyvin laji oli rantasipi, jonka lisäksi näkyi jokunen telkkä ja koskelo, mutta eipä juuri muuta. Yöllä noin klo 02 yhdeksän kirkkovenettä ja joukko kanootteja rantautui Kaikurantaan, jossa nautimme iltapalaksi mm. loimulohta ja lohkopottuja, ja painuimme puolijoukkuetelttaan nukkumaan.
Aamuherätys oli joskus kahdeksan kieppeillä, ja aamiaiselta löytyi mm. paistettuja muikkuja. Seuraava pidempi kahvi- ja kampanisutauko pidettiin sitten Keminsaarten komeilla niityillä.
Täältä matka jatkui Pelkosenniemelle, jossa lounaaksi syötiin herkullista Huttu-ukon keittoa, ja päivän päätepiste oli Vuostimon Kuukiuru, jonne saapuessamme näkyi joen yllä mehiläishaukka, joka oli samalla koko päivän ainoa mainittava lintuhavainto. Vuostimosta meidän kuljetettiin Pyhätunturille, jossa osa porukasta (minä myös) kävi hissillä laella asti, jonka jälkeen ilta jatkui hotellilla poronkäristystä syömällä ja päättyi kämpällämme Olympialaisten avajaisiin.
Lauantain aamiainen oli taas hotellilla, jonka jälkeen ohjelmassa oli käynti luontokeskus Naavassa, ja vasta puoliltapäivin lähdimme soutamaan. Päivän välietapit olivat lounas Oinaalla ja kahvi- ja leipäjuustotauko Kostamossa, ja noin 18:30 saavuimme viimein Kemijärven satamaan varmaankin satapäisen ihmisjoukon hurratessa meille rannalla. Satamassa souturetki päättyi kunniakirjojen jakoon. Viimevuotiseen tapaan reissu onnistui hyvin, ja oli jälleen hieno elämys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























