Seuraavaksi jatkoin kaupungille ja kohta löysinkin itseni Gunnarstrandin reunalta laskeskelemassa merellä kelluvia vesilintuja, joita edustivat mm. 25 pilkkasiiven parvi ja siihen lyöttäytynyt tukkasotkakoiras. Läheisen kalasataman altaalta ynnäsin puolestaan 27 sinisorsaa ja sataman edustalla lepäili pieni lokkiparvi, joka koostui yhdestä kala- ja viidestä naurulokista.
Kalasatamasta suunnistin Varisniemeen, kun muistin että paikalla oli nähty vastikään mm. pikku-uikku. Vaikka meri oli sula, ei niemeen näkynyt juuri muuta kuin joutsenia, telkkiä, isokoskeloita ja pienet tukkasotka- ja sinisorsaparvet. Keli oli kuitenkin upea, pakkasta vain puolenkymmentä astetta ja aurinko ihan oikeasti lämmitti, joten oli ihan mukava olla täällä, kun tiesi että kotosalla viikonlopun lämpötilat huitelivat -30 kieppeillä.
Poistuttuani Varisniemestä päätin hetken mielijohteesta vilkaista myös läheiselle Gåsörsbuktenille - ja siellähän se pikku-uikku sitten seilasikin. Sitten ajoin taas Neljän tuulen tuvalle. Rannoilla kulki lukuisia koiranulkoiluttajia ja muita retkeläisiä, joten kangaskiuru oli siirtynyt johonkin rauhallisempaan paikkaan. Jääsohjon seassa sukeltelevat telkät sentään laskin - niitä oli nyt 65 - mutta muuta mainittavaa ei tällä kertaa löytynyt.
Olin alunperin suunnitellut jatkavani seuraavaksi kohti Täktomia, mutta Tiiraan tullut tuore sepelkyyhkyviesti tuntui sen verran kiinnostavalta, että seuraavaksi navigaattori ohjasikin minut Hangonkyläntielle. Nuottien mukaisessa paikassa olevan lintulaudan alla olikin heti muutamia sepelkyyhkyjä, ja lähipuissa niitä oli lisää. Yhteensä ynnäsin pihapiiristä 20 sepelkyyhkyä sekä mustarastas- ja peippokoiraat.
Päivä oli edennyt sen verran pitkälle, että nyt oli jo korkea aika jättää kaupunki ja suunnata kohti itää. Ensin piipahdin lentokentän reunassa näkemättä yhtään lintua ja Vedagrundetkin oli aika lailla tyhjä, vaikka sulaa oli täälläkin. Högholmenin maisemat olivat jälleen kerran upeat ja lintujakin näkyi jonkin verran, mutta isompia yllätyksiä ei täälläkään ollut. Ainoastaan laulujoutsenia oli sen verran runsaasti (40 kpl), että ne tuli jopa laskettua.
Kävellessäni takaisin kohti niemen tyveä nousi puiden latvojen yläpuolelle hiirihaukka, joka oli aika eksoottisen näköinen ilmestys lumisessa maisemassa. Reissun viimeisen pysähdyksen tein Tvärminnen "tiilitehtaalla", josta kirjasin vielä naurulokin ja 13 allia. Sitten jatkoinkin Kirkkonummelle, haukkasin pikaisen lounaan ja lähdin sompailemaan bussikyydillä kohti lentoasemaa ja Lapinmaata.
