Alkumatkalta sairaalan rannasta ja venesatamasta ei löytynyt oikeastaan mitään mainittavaa - vaikka lintuja olikin taas mukavasti, ja mm. pajulintujen laulua kuului jo sieltä täältä. Pitkänsillan levikkeeltä näin ensin jo pitkään alueella viihtyneen kanadanhanhen ja kohta pohjoisesta minua kohti lentävän isommanpuoleisen vesilinnun, joka paljastui jo olemukseltaan Tadornaksi, ja kaarrettuaan laskeutumisasentoon varmistui (jo kolmanneksi samalla paikalla vuosien mittaan näkemäkseni) ristisorsaksi. Levikkeelle näkyi ihan mukavasti muitakin lintuja, mutta innostuin laskemaan vain joutsenet, joita oli 111.
Entiseltä pumppaamolta löysin mm. 12 metsähanhen parven ja pääsin (selässäni kuljettamallani) kaukoputkella ihmettelemään kun kalatiira nielaisi hauen. Seuraavaksi jatkoin ABC:n rantaan ja hetken mietittyäni myös Taiteilijaniemen kärkeen. Ja se siirto kannatti... Jo pitkään kaupungin edustalla viihtyneet tundrahanhet olivat yhä paikalla, ja kohta löysin myös kaksi nukkuvaa vaaleaselkäistä hanhea, jotka näyttivät heti lupaavasti lyhytnokkahanhilta. Jäin kuitenkin odottelemaan hanhien heräämistä ja määrityksen varmistumista, ja siinä sivussa seurailin mm. härkälinnun, kuikan, kolmen kaakkurin, 15 mustalinnun ja viiden pilkkasiiven puljaamista lähivesillä, ja jossakin vaiheessa ohitseni muutti kaksi vesipääskyäkin. Sitten yhtäkkiä jonnekin nukkuvien hanhien takamaastoon putkahti kahdeksan vuoden Liminganlahti-inventoinneissa erittäin tutuksi tullut lintu - juhlapukuinen mustapyrstökuiri! Ja yllättyneenä sen menoa seuratessani sitä vastaan käveli toinen samanmoinen - joskin vaihtopukuinen yksilö. Liekö ensimmäinen kerta, kun LLY:n alueella nähtiin kaksi mustapyrstökuiria kerralla? Noita veijareita kiikaroidessani lyhytnokkahanhetkin heräsivät, jolloin esillä oleva lajikirjo oli jo aikamoinen...
Retkeä oli kestänyt jo lähemmäs viisi tuntia kun palasin kotiin koepinon kimppuun. Iltapäivällä Kuusamosta lintuhommista Rovaniemeä kohti matkaavat (ja aamulla ahmankin nähneet) Karlinin Olli-Pekka ja Maalismaan Lea soittivat poikenneensa etsimään löytämiäni harvinaisuuksia, joten ajelin Taiteilijaniemeen auttamaan etsinnöissä. Hanhet he olivat jo löytäneetkin, mutta kuirit ja ristisorsa olivat vielä kateissa. Kohta löysinkin kuirit aamuiselta paikaltaan, mutta lämpöväreilyn vuoksi niistä ei saanut paljoakaan irti. Ohitsemme muutti kuitenkin ruskosuohaukkanaaras, joka oli mukava lisä päivän lajilistaan. Jatkoin vielä Pitkällesillalle, ja lupasin ilmoittaa jos ristisorsa löytyisi - ja sehän löytyi saman tien. O-P:n ja Lean saavuttua sillan levikkeelle löytyi lähivedestä mukavaksi bonukseksi vielä lapasotkaparikin.
Tovin kiikaroituamme ja jutusteltuamme tiemme viimein erosivat, mutta lähdettyäni ajelemaan kotia kohti puhelin soi jälleen. Enontekiöltä kiljuhanhi-inventoinneista palaileva Piisilän Petri oli ajanut ohitsemme juuri pakatessamme putkia autoihimme, ja kyseli että mitä näkyi. No - muutaman minuutin päästä olin taas levikkeellä, nyt Petrin kanssa katselemassa ristisorsaa ja lyhytnokkahanhia ja jopa mustapyrstökuireja, jotka näkyivät nyt tännekin. Kaikenkaikkiaan päivän aikana Pitkältäsillalta ja aivan sen lähiympäristöstä näkynyt lajilista oli Lapin oloissa aivan huikea. Illalla kuulin taas kotipihassa jo tutuksi tullutta ehkä hieman nakkelimaista pujutusta... Viimeisin oppimani uusi linnunääni kun oli se ääni, mitä pihamme pikkuvarpuset pitävät paritellessaan.
