sunnuntai 20. toukokuuta 2012

20.5.2012 - vesi nousi

Lauantaille oli kertynyt kaikenmoisia menoja, mutta kun Hamarin Allu soitti olevansa ajelemassa Kemijärven kautta kohti pohjoista, lähdin hänen kanssaan pikaisesti etsiskelemään edellispäivien lintuharvinaisuuksia. Amerikanhaapanapaikalla oli kyllä edelleen haapanoita, mutta itse päätähti oli kateissa. Nuolihaukka, kahdeksan lapinsirrin parvi ja lähietäisyydellä mylvineet härkälinnut toimivat kuitenkin jonkinmoisena lohdukkeena.


Pitkältäsillalta löysimme vielä lapasotkat ja Taiteilijaniemen kärjestä ristisorsan, joten Allu vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä retkeemme, ennen kuin jouduin jatkamaan kotiseutumuseolle Itä-Lapin valokuvaajien hallituksen kokoukseen. Päivän linturetket olivatkin sitten siinä, sillä iltapäivän huipensi lukiolaisten komean Minä lupaan -elokuvan kutsuvieras -ensi-ilta.

Sunnuntaiaamuna olinkin sitten liikkeellä jo puoli kuuden aikoihin. Ajelin ensin Kalkonniemeen, jossa piilopadon yllä pörräsi 20 lapintiiran parvi - tai ainakin kaikki parvesta määrittämäni tiirat olivat lapintiiroja. Imposenniemen pelloilla lensi pöllö, joka ennen lähimetsään katoamistaan ehti määrittyä sarvipöllöksi. Samalla paikalla lauloi myös sinirinta ja pellolla käppäilevä pikkukuovi oli saanut seuraansa joukon pupujusseja - joita näkyi muutenkin päivän mittaan poikkeuksellisen paljon.


Soppelan suunnassa olevien isojen peltojen keskellä hiippaili puolestaan ukkometso, ja heti Isokylän puolelle päästyäni kuulin kevään ensimmäisen pensastaskun. Kemijärven rantalietteet olivat jo lähes täysin kadonneet, mutta Ollilantien varresta huomasin Jaakkolanlahden pienessä saaressa hanhiparven. Suokukkojen, tavien ja haapanoiden seurassa ruokaili kuusi lyhytnokkahanhea.


Pyörändin seuraavaksi Jätevesijärvellä, mutta siellä vedenpinta oli edelleen niin korkealla, että kaikki sopivat ruokailupaikat olivat veden alla, ja pesivien harmaalokkien lisäksi paikalla näkyi vain muutama orvon oloinen vesilintu. Pitkältäsillalta näkyi sen sijaan jällen mukavasti lintuja, eli mm. kaksi silkkiuikkua, härkälintua, mustalintua ja lapasotkaa, kolme pilkkasiipeä, 10 metsähanhea sekä peräti 220 laulujoutsenta. Sillan levikkeen luona pyrähti myös kiuru, joka oli vasta kevään toinen havaintoni lajista. Taiteilijaniemen edustalta ei löytynyt enää oikein mitään, koska kaikki hyvät särkät olivat jääneet nousevan veden alle, eikä Särkikankaan puoleltakaan näkynyt enää juuri muuta kuin 14 mustalinnun pari ja vanha tuttu härkälintupari. Aamukymmeneltä olinkin sitten jo puku päällä kirkossa, sillä olin lupautunut toimimaan yhtenä seppeleenlaskijana kaatuneitten muistopäivän juhlallisuuksissa. Iltapäivällä kävimme kaupungilla syömässä, ja paluumatkalla näkyi Kuumalammen kohdalla vielä kaksi törmäpääskyä ja kuusi lapinsirriä.