Isokylän puolelta löytyi Kärppäläntien edustan sulasta tukkasotkapari, Jousilammella hiippaili isompien serkkujensa seurassa pikkukuovi ja lammen viereisessä hevosaitauksessa kyhjötti taivaanvuohi. Kalkonniemessä oli niin paljon vapunviettäjiä, että kävin paikalla vain kääntymässä, ja paluumatkalla vilkaisin vielä Uitonniemen ja Pöyliöjärven sulapaikat, joissa ei kuitenkaan näkynyt mitään kala- ja naurulokkeja kummempaa.
Vapunpäivän aamuna starttasin liikkeelle joskus aamuseitsemän aikaan. Tuuli oli kääntynyt taas pohjoiseen ja oli varsin navakkaa, joten muutto tuntui hyytyneen kuin seinään. Ajoin ensimmäiseksi Juujärvelle, josta Piukunniemen rantapelloilta löytyi aamun ensimmäinen kulorastasparvi ja kevään ensimmäinen kiuru.
Seitakorvan puolella näkyi vielä muutama naakka ja uivelopari, Autiosaaressa oli jälleen isolepinkäinen ja Kulmunginniemen edustalla pienessa saaressa tuulensuojassa kyhjötti 10 kuovia, mutta kaikenkaikkiaan retken saldo jäi kelin takia valitettavan niukaksi.
Loppupäivä kului pitkälti kotosalla mm. appivanhempien vierailun ja kokeiden korjaamisen merkeissä. Iltasella kävin nakkaamassa emännän esiintymään kultturikeskuksella järjestettävään vappumatineaan, ja koskapa olin optimistisena ottanut tällekin välille kiikarit ja kameran mukaan, päätin käydä vilkaisemassa jos vaikka Pitkänsillan pumppuaseman pienessä sulassa viihtyneet telkät olisivat kuvattavissa. Ajoin pengertien päähän, ja olin juuri kääntämässä autoa saadakseni hyvän näkymän viereiseen sulaan, kun hoksasin aivan vieressäni kököttävän tunturikiurun!
Parin hätäisen räpsyn ja pienen peruuttelun jälkeen lintu osoittautui hyvin paikalliseksi, joten sain ihailla sitä puolisen tuntia auton ikkunasta sen ruokaillessa pengertiellä ja antaessa välillä jopa ääninäytteitä. Mieliala oli korkealla, sillä olin kolunnut monet kerrat samaa pengertietä tunturikiurun toivossa, ja nyt viimein tärppäsi. Ja olipa tämä samalla ensimmäinen havaintoni lajista täällä Kemijärvellä.
