keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

4.-5.6.2012 - Aves Lapponiassa

Maanantaiaamuna nukuimme pitkään ja aamukymmeneltä lompsimme aamukahveille Neljän tuulen tuvalle. Kahvittelun ohessa ihastelimme ikkunan takana ruokailleita taviokuurnia ja vaihdoimme kuulumisia paikalle pölähtäneen Finnaturen ranskalaisryhmän oppaana toimineen Sillanpään Matin kanssa. Sitten ajelimme linturallin aloituskohteeseemme Karigasniemen Ailigaksen juurelle ja aloimme valmistautua 24 tunnin rypistykseen.


Rallimme starttasi keskeltä Piesjänkää, jonne saapastelin Allun kanssa Topin jäätyä komppaamaan poroerotuspaikan ympäristöä. Aloituslajiksi nappasimme kello 12:25 taivaalla leijuvan piekanan, ja lajilistamme alkoi samantien kasvaa mm. sinirinnoilla, lapinsirkuilla, kapustarinnoilla ja ylitsemme lentäneellä punakuirilla. Maisema oli vielä hämmästyttävän keväinen, eli kesästä ei vielä tuntunut olevan tietoakaan - toisin kuin etelämpänä Lapissa.


Järviltä löysimme mm. muutamia pilkkasiipiä, mustalintuja ja alleja, ja suokomppaus lisäsi listallemme vesipääskyjä, suokukkoja ja mustaviklon. Isommista linnuista paikalta löytyivät yhden joutsenen ohella myös kolme metsähanhea ja kurkea. Lähestyessämme poroerotuspaikkaa ilmaantuivat taivaalle myös kovasti odottelemamme tunturikihut kolmen linnun voimin, ja erotuspaikan reunalammelta laskimme 18 vesipääskyä, 10 kapustarintaa sekä lapin- ja suosirrit, ja kohta näimme retkemme ensimmäisen tuulihaukankin.


Seuraava kohteemme oli Ailigastunturi, jonka rinteessä näkyi puolenkymmentä kivitaskua ja pari keräkurmitsaa. Täälläkin näkyi yksi tunturikihu ja alarinteessä piekana. Allun mersu oli kovassa testissä Ailigaksen rinteissä, mutta pääsimme kuitenkin laelle asti, ja mikä tärkeintä, myös renkaat pysyivät ehjinä.


Siirryttyämme Inarin puolelle (lajilistan näyttäessä 38:aa) olivat ensimmäiset uudet retkilajimme korppi ja sitä jahdanneet ampuhaukka ja kaksi pikkukuovia. Juuri ennen Neljän tuulen tupaa lensi hiiripöllö tien poikki ja tuvalta saimme kahvittelun yhteydessä listallemme taviokuurnan ja viherpeipon. Siggavuonossa lista jatkui isokäpylinnulla, mutta esimerkiksi kiertoajelu Koppelon tiellä ei antanut mitään kummempaa. Koko päivän jatkunut kova ja kylmä pohjoistuuli tuntui hiljentäneen linnut ja muutenkin uudet pinnat alkoivat olla jo tiukassa. Pikku-Petsamon pikkusirkku lauloi kuitenkin edelleen ja myös edellispäivänä löytämämme Saariselän virtavästäräkki lensi kunniakierroksen ylitsemme, vaikka ilta oli siinä vaiheessa jo varsin pitkällä. Harmiksemme Saariselällä vielä samana päivänä äänessä ollut sinipyrstö oli hiljentynyt tai jatkanut matkaa, mutta lohdutukseksi saimme listallemme vielä koskikaran, ennen kuin siirryimme Sodankylän puolelle lajilistan näyttäessä nyt 62 lajia.

Sodankylän pääkohteemme oli Sompiojärven lintutorni, jonne ehdimme joskus lähempänä puoltayötä. Tien varressa oli kylmää, tuulista ja hiljaista, ja lukuisat suokuuntelut ja -staijit eivät tuoneet toivomiamme jänkien kahlaajia. Lintutornilta löysimme kuitenkin mm. muutaman uivelon ja pikkulokin sekä peräti kuusi merikotkaa, joista viisi kökötti rantaviivassa yhtenä parvena! Staijatessamme tornissa Topi teki tulet läheiselle laavulle, jossa paistoimme pikaisesti makkarat ja söimme myöhäisen päivällisen. Vielä koppelo hoitui listalle ennen kuin pääsimme päätielle ja matka jatkui kohti etelää.

Ohitimme Sodankylän keskustan varsin ripeästi ja vähät pysähdyksemme tuottivat pettymyksiä peräjälkeen. Myös Lismanaavan lenkki oli tyhjää täynnä (yksi ukkometso vain näkyi), ja kurjuutta lisäsi riekko, jonka vain Allu kuuli, ja jota emme siten saaneet listallemme. Lupaus paremmasta tuli kuitenkin Rovaniemen Alanammassa, josta löytyi tien varressa kököttävä sarvipöllö.

Varhainen aamu Rovaniemellä olikin sitten melkoista lajitulvaa, sillä meiltä puuttuivat vielä lukuisat peruslajit peippoa myöten. Aloitimme Ylikylästä lehtokertulla ja jatkoimme Aronperälle, josta löytyi pari pikkutylliä, jouhisorsa, töyhtöhyyppä, selkälokki ja punavarpunen. Simulan Jukan pihasta yritimme turkinkyyhkyä - ja hämmästykseksemme myös löysimme sen heti. Harjulampi lisäsi listallemme silkkiuikun, Kuolajokisuu lapasorsan ja Niskanperä mm. kuikan, tervapääskyn ja ruokokerttusen. Eri puolilta kaupunkia poimimme myös pulut, naakat ja iloksemme myös spontaanit sirittäjän ja tiltaltin. Pohjustettu mustakurkku-uikku löytyi hautomasta Tuomilammelta ja sama keikka kartutti listaamme myös pyyllä ja lehtokurpalla. Paavalniemi ja Pöyliövaara eivät enää lisälajeja tuoneet, joten jatkoimme Kivijärvelle, mutta nyt alkoi taas tökkiä... Onneksi pahimpia puutelajeja (hippiäinen, metsäkirvinen, harmaasieppo) kertyi kuitenkin tasaista tahtia, joten suurin paniikki alkoi pikku hiljaa väistyä, vaikka kiire koko ajan olikin, ja ralliaika alkoi vääjäämättä lähestyä loppuaan.

Vanttauskoskella tuli taas yksi pettymys lisää, sillä alkanut sade ja kalanviljelyaltailla hääränneet työntekijät pitivät sääkset piilossa. Lohdutuksena paikalla pyöri kuitenkin esiaikuinen merilokki, ja myös kaksi laulavaa sirittäjää piristivät tunnelmaa. Juotasjärven jälkeen teimme radikaalin päätöksen - lopettaisimme rallimme Korouoman pohjalle.

Ralliaikaa oli jäljellä enää puolisentoista tuntia, kun lähdimme laskeutumaan Korouoman pohjalle kohisevan Koivukönkään viertä. Kiireinen ralli olikin mukava lopettaa kertakaikkisen upeassa maisemassa kävellen ja alkukesän äänimaailmasta nauttien. Pinnarallien perinteinen ongelmalaji, närhi, rääkäisi kohta kuruun saavuttuamme, ja polun varresta kuului muutamin paikoin pohjansirkkujen tiksutusta. Olimme kuulleet, että paikalla oli havaittu pikkusieppo muutama päivä aikaisemmin, mutta siinä vaiheessa kun lintu lauloi lyhyen säkeen purovarressa oli väsymys taas tipotiessään. Kyseessä oli minulle jopa ensihavainto lajista Pohjois-Suomessa!

Käytimme viimeisen kisatunnin kävelyyn kurun pohjalla, ja kun viimeinen minuutti alkoi, pysähdyimme polunvarteen kuuntelemaan, jos vielä jostain kuuluisi vaikkapa peukaloisen laulua. No - ei kuulunut peukkua, mutta laulava puukiipijä korvasi komeasti sen puutteen - ja rallin lopetus muuttui aivan huikeaksi, kun vierestämme alkoi yhtäkkiä kuulua pikkusiepon laulua. Päätimme rallimme spontaaniin pikkusieppoon! Fiilis oli muutenkin katossa, kun totesin puukiipijän olevan 117 rallilajimme, joka tiesi myös uutta kisaennätystä.



Seisoskelimme tovin niillä sijoillamme - edelleen aika tuhdissa vaatetuksessa, esim. itselläni oli kahdet tuulipuvun housut päällekkäin - jonka jälkeen lähdimme palailemaan samoja jälkiä takaisin päin. Vietimme kuitenkin kurussa vielä toista tuntia mm. makkaroita paistaen ja kahvitellen, jonka aikana näimme vielä mm. varpushaukan, närheä jahtaavan ampuhaukkapariskunnan ja kuulimme palokärjen ja pikkukäpylintuja, ennen kuin poistuimme paikalta ja lähdimme ajelemaan kohti Kemijärveä. Retken viimeiseksi lintuhavainnoksi kirjasimme Juujärven ja Luusuan välillä perinteisellä pesimälammellaan uiskennelleen kaakkurin. (Havaitsimme reissumme aikana myös muuttohaukan ja maakotkan, molemmat spontaanisti, mutta selvästi pesien lähellä, joten tarkat paikat jääköön nyt kertomatta - mutta nekin lisäsivät tietenkin omalta osaltaan linturallin hohtoa. Upea vuorokausi kerta kaikkiaan!).