Perjantaina iltapuolella lähdin sitten kohti Posiota Eero Fiskin pikkubussilla Itä-Lapin lintumatkailuryhmän palaveriin ja maastoretkelle. Samaan autoon olivat jo Pelkosenniemellä hypänneet Ahtisen Jarmo, Nyyssösen Ola, Pihajoen Ossi ja Rautiaisen Tapio, joten matka sujui mukavasti jutustellen - joskin yksi pikajarrutus ja U-käännöskin päästiin ennen Posiota tekemään. Sen aiheuttivat Mourujärvellä tepastelleet fasaanit - koiras ja kaksi naarasta. Saavuttuamme majapaikkaamme Kirintövaaran Kirikeskukseen aloitimme välittömästi varsin antoisan palaverin paikalle saapuneiden posiolaisten kanssa. Kokouksen jälkeen oli vuorossa iltapalaa, saunomista ja juuri alkanutta EM-jalkapalloa, sekä kävin välillä vähän pihallakin kämppikseni Jarmon kanssa kuulostelemassa iltalaulajia, joita pyrki ansiokkaasti edustamaan ainakin laulurastas. Jo huoneemme ikkunasta näkyvä maisema antoi lupauksia siitä, että seuraavan päivän retkestä voisi tulla ihan mielenkiintoinen. Nukkumaan painuimme joskus lähempänä puoltayötä valmiina herätykseen, joka olisi 04:30.
Lauantain ensimmäisen retken teimme jo ennen aamupalaa, ja sille saimme seuraksemme myös Sassalin Marikan. Ensimmäinen kohteemme oli aivan kylän keskellä sijaitseva Kotilampi, jonne olin jo aikaisemminkin haaveillut lintutornia tai muuta havainnointipaikkaa. Kartoitimme sopivan paikan ja kiikaroimme lammelle, josta löytyi mm. uivelo ja joitakin nauru- ja pikkulokkeja - joskin lokkien määrä oli nyt huomattavasti pienempi kuin aikaisemmilla käynneilläni muutama vuosi takaperin. Kotilammelta jatkoimme läheiselle Ahosenlahden lintutornille. Täällä lajistoa edustivat lähinnä jokunen joutsen, kuikka ja rantasipi, mutta torni oli komea ja se yhdistettynä Kotilampeen näytti sopivan hyvin lähiretkikohteeksi esim. alueen koululaisille.
Komean Livojärven Säikänsalmelta laskimme 11 kuikkaa ja 8 tukkakoskeloa ja läheisestä Kellinniemestä löysimme koppelon ja muutaman teeren lisäksi lisää kuikkia ja joutsenia. Aamun viimeinen etappi oli pikkutien ympärille levittäytyvä, Holapan Raimon meille neuvoma Mustasuo, jonka lajistoa edustivat mm. kurki, mustaviklo ja tuulihaukka - ja osa porukastamme onnistui havaitsemaan siellä jopa suolintuna aina mielenkiintoisen töyhtöhyypän.
Keskeytimme retkemme aamupalan ajaksi, tosin havainnointia emme keskeyttäneen silloinkaan - sillä Kirikeskuksen aamiaispöydästä näimme jo päivän ensimmäisen selkälokkimme. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Yli-Kitkaa niin, että aloitimme jo aikaisemmilla retkilläni hyväksi toteamaltani Ukkosenlammelta. Täällä etenkin valkoviklot yllättivät runsaudellaan - niitä oli toistakymmentä. Pari kuikkaa uiskenteli lammella samoin kuin muitakin vesilintuja ja veden pinnassa risteili pääskyjä. Varpushaukka kantoi saalista lammen yllä ja horisontissa kaarteli hiirihaukkakin. Akanlahdella pistäydyimme ensin yhdessä soramontussa laskemassa aika tarkkaan sata törmäpääskynkoloa. Särkiselän puolelta löysimme puolestaan aivan tien vierestä härkälintupariskunnan sekä uivelokoiraan ja selkälokin.
Seuraavaksi pysähdyimme staijailemaan Porosaareen johtavan sillan pieleen, josta löytyikin sitten päivän mukavin yllätys. Aluksi paikalta näkyi vain peruslajeja, kuten kuikkia, tukkakoskeloita, pikkulokkeja ja selkälokki. Jossakin vaiheessa löysin Visaselän yltä sääksen, joka lähti kantamaan kalaa kohti itää. Seurasin lintua putkellani, kun Ola totesi, että sitä vastaan lensi toinen petolintu. Saman tien kun sain tämän toisen linnun putkeeni se kaarsi komeasti paljastaen siiven alapintojen värityksen, hartioiden värin ja pyrstön muodon, ja pääsin hihkaisemaan muille, että sehän on haarahaukka! Lintu kaarteli tovin taivaalla, jolloin koko porukkamme ehti sitä ihastelemaan, ja katosi sitten pikkuhiljaa jonnekin Parakkasaaren taakse. Mahtavan spontaanihavainnon kunniaksi nautimme paikalla Eeron tarjoamat pinnakahvit, ennen kuin jatkoimme taas retkeämme. Kahvitellessamme ohitsemme lensi vielä kuuden kurjen parvi.
Seuraavaksi kolusimme Lohirannan kaunista kylämaisemaa, ja venevajojen katveesta näimme jälleen mm. pari selkälokkia ja viitisentoista veden pinnassa kieppuvaa tervapääskyä. Jossain vaiheessa yritimme tilapäisesti kuntarajankin, ja Kuusamon puolella pistäydyimme Vasaraperän tornissa, josta näkyi mm. kolme härkälintua ja pari uiveloa. Vasaraperästä lähdimme taas palailemaan Posiolle päin. ja yksi pääkohteistamme löytyikin heti kuntarajalta. Päästyämme Koivulahden rantaan löytyi vastarannalta ensin komea vanha merikotka ja hetken kiikaroinnin jälkeen totesimme lahdella olevan ainakin kahdeksan härkälintua ja 11 pikkulokkia. Paikka teki vaikutuksen retkikuntaamme, joka päättikin yksimielisesti esittää lintutornin rakentamista lahden rantaan. Loppumatka Posiolle sujuikin sitten varsin vauhdikkaasti. Edes pysähdys Mourusalmella ei tuonut havaintolistalle enää mitään mainittavaa, joten kohta löysimme itsemme lounaalta kirkonkylän pizzeriasta.
Kotimatkalle kohti pohjoista lähdimme kuitenkin Perä-Posion kautta sillä toiveella, että matkalta löytyisi vielä jotain kiikaroitavaa. Perä-Posiolta löysimmekin suopöllön ja Ristilästä ja Honkarannalta vielä muutaman selkälokin. Koska hoksasin reittimme kulkevan varsin läheltä Sallan Paloperän lintutornia piipahdimme sielläkin toteamassa, ettei tornin ympäristön puustoa oltu useista esityksistäni huolimatta vieläkään karsittu, ja että näkyvyys tornista oli edelleen valitettavan heikko. Lintuja ei paikalla ollut nyt juuri muuta kuin jokunen haapana ja jouhisorsa sekä tukku pääskyjä.
Retkikuntamme motivaatiosta kertoi se, että löysimme ennen Kemijärveä itsemme vielä Suomulahdenkin tornista, jossa totesimme rakenteiden ja näkyvyyden olevan kyllä huippuluokkaa, mutta opasteet tornille puuttuivat vielä kokonaan! Täältä kirjasimme vielä reilut 30 tavia, 8 haapanaa ja parikymmentä tervapääskyä. Viimeiset kiikaroinnit tehtiin Räisälän lossilta, jonka jälkeen olimmekin sitten Kemijärvellä, ja leppoisa kiertoajelu oli osaltani finaalissa.
