Seuraavaksi palasimme taas vuonon pohjoisrannalle, josta löysimme samoja irtaimia maalajeja kuin etelästäkin ja nousimme tunturiin Meskelvan varteen tutustumaan virtaavan veden kuluttamaan V-laaksoon.
Täällä norjalaiset nykäisivät nopeasti pari telttaa pystyyn ja pidimme luonastauon, johon kuului mm. hampurilaispihvien paistamista nuotiolla. Myös keli alkoi iloksemme kirkastua, tai ainakin sade loppui, mikä piristi jo muutenkin hyvää tunnelmaa. Hiljainen tunturikoivikko sai eloa nyt myös linnuista, kun taivaalla alkoi näkyä räksiä ja kuulua rautiaisen ja niittykirvisten kutsuääniä.
Jääkauden merkkejä haettiin seuraavaksi itselleni jo entuudestaan hyvin tutusta paikasta, eli Nessebyn kirkolta. Legendaarinen lintupaikka tarjosi meille ensimmäiseksi kärpän, mutta löytyi niemen edustalta toki haahkoja, merimetsoja, lokkeja ja muutakin peruslajistoa.
Olimme paikalla sopivasti laskuveden aikaan, joten paitsi rannan silokalliot uurteineen myös muu merenpohja oli helposti tutkittavissa, ja omat oppilaamme etsiskelivätkin sieltä innokkaasti mm. simpukoita, kotiloita ja merisiilejä.
Retken viimeinen kohde oli nouseminen tutkimaan korkealla tunturissa sijaitsevaa Klubbnesenin muinaisrantaa, jota saamelaiset olivat aikoinaan käyttäneet myös hautausmaana.
Päivällisen jälkeen löysin itseni vielä Vadsön liikuntahallilta katsomasta Vestre Jakobselvin tyttöjen (Polarstjernen) jalkapallo-ottelua Vadsön poikajoukkuetta vastaan. (Tytöt veivät pelin 9-2).
