Tunturiaavan lenkille olin itsekin järjestänyt pari kasvintunnistusrastia, ensimmäisen aapasuolle ja toisen alueen rehevimpään puronvarteen.
Tunturiaavalta jatkoimme Pyhänkasteen putouksen kautta Uhriharjulle, jonka jälkeen palasimme taas Isokuruun ja luontokeskukselle. Maisemat olivat jälleen kerran erittäin komeita, mutta lintuhavainnot jäivät valitettavan vähiin. Jokunen hippiäinen kuitenkin sirisi puissa ja jonkun kerran korvani tavoittivat puukiipijän ja lapintiaisenkin kutsuääntä, mutta muuten äänessä olivat lähinnä vihervarpuset.
Illaksi meidät kuljetettiin Vuostimoon, jossa yövyin puolijoukkueteltassa 15 riehakkaan 8. luokkalaisen kanssa. Parin tunnin torkahduksen jälkeen ja öisen rankkasateen sopivasti tauottua jatkoimme aamusella matkaamme kirkkoveneillä kohti Oinasta.
Oinaan koululta saimme bussikyydin Kemijärvelle jossa leirikoulu jatkui uimahallin, ruokailun ja nuorisotiloilla vierailemisen merkeissä. Torstaina pääsin taas kolmeksi tunniksi reissuun - nyt vanhimpien norjalaisoppilaiden ja omien ysiemme kanssa. Aiheena oli tällä kertaa tutustuminen metsätalouden eri muotoihin Kostamon metsissä.
Viikon viimeisen maastokeikan heitin oman valvontaluokkani kanssa perjantaina, kun käytimme oppitunnin etsimällä eri puulajeja Kuumalammen ympäristöstä. Yllättäen myös koko viikon paras lintuhavainto löytyi vasta tuolla retkellä, sillä venesatamassa istuskeli ja lenteli sarvipöllö, jota kaikki halukkaat pääsivät myös kiikaroimaan.
