17.7.2012 - haukkasuolla

Tiistai-iltana, kun päivän kuumin aika alkoi olla ohi, lähdin kesän ensimmäiselle haukkasuolle. Viestit eri puolilta Lappia olivat kertoneet poikkeuksellisen heikosta muuttohaukkojen pesimätilanteesta, mutta onnekseni tästä ei kuitenkaan tullut hukkareissua. Muutama vuosi takaperin löytämääni pesäpaikkaa lähestyessäni alkoi kohta kuulua emolintujen varoittelua. Räpsin emoista tukun kuvia tarkoituksenani niiden avulla nähdä, olisiko linnuilla lukurenkaita. Koiras oli kuitenkin renkaaton ja naaraallakin näkyi vain alumiinirengas vasemmassa jalassaan.

Pesälle päästyäni siellä odottivat yllätyksekseni varsin terhakkaat kolmoset, joita rengastaessa, mitatessa ja punnitessa kului hyvä tovi ja samalla päädyin kaikenlaisten syöpäläisten (lähinnä tietenkin mäkärien ja sääskien) ruokalistalle. Haukkojen ruokalistalle oli näköjään ollut päätymässä rantasipi, joka siipeään roikottaen pakeni pesältä kohti lähisuota.

Haukkasuolta palatessani löysin ääntelevän isolepinkäisen ja kävin kiikaroimassa läheiselle tyhjältä vaikuttaneelle sääksenpesälle. Ennen puoltayötä kävin minulle annettujen koordinaattien perusteella tarkistamassa kaksi muutakin sääksipaikkaa, mutta kummastakaan ei löytynyt mitään pesintään viittaavaa. Iltayö oli hiljainen, eikä lukemattomien verenimijähyönteisten lisäksi siellä tullut vastaan mitään rupikonnaa kummempaa.

14.-16.7.2012 - kahlaajia ja karhuja

Lauantaiaamu oli sateinen, ja sateen tauottua ajelin kulkulupani turvin entisen sellutehtaan Jätevesijärvelle katsomaan oliko pudotuskeli tuonut paikalle kahlaajia. Muutamalta vaatimattomalta lietepläntiltä löytyikin mm. puolenkymmentä tylliä ja liroa, kolme lapinsirriä, mustaviklo, suosirri ja jänkäsirriäinen. Sulkivien vesilintujen seassa näkyi jälleen pari lapasorsaa, ja yllättäen tehdasalueen päällä pyörähti myös vanha merikotka saaden altaan harmaalokit kimppuunsa.

Keskiyön maissa suuntasin Isokylälle etsimään kahlaajanpoikasia, mutta löysin vain jo aikaisemmin rengastamani pikkukuovin sekä kaksi kuovinpoikasta, joista toinen jo lensi, ja toinen livahti nenäni edestä johonkin suhteellisen epämiellyttävältä tuoksuvaan pelto-ojaan. Samalla pellolla kuovinpoikasten kanssa näkyi myös neljä pikkukuovia ja töyhtöhyyppää. Paluumatkalla kävin taas sellulla, josta löytyi nyt neljä pikkutylliä, mutta pääosa muista kahlaajista oli jo vaihtanut maisemaa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä piipahdin taas Isokylällä rengastamassa tuon edellisyönä karkuun päässeen kuovin, mutta muita havaintoja lyhyehkö yöretki ei tuottanut. 

Maanantaina rengastin päivällä kotipihasta muutamia varpusia ja ajelin sitten illaksi Kuusamoon, josta jatkoin Mäkelän Jyrkin kyydillä Kuntivaaraan karhukuvauskojulle. Olimme pelipaikoilla jo noin 17:30, mutta kojun edustalla oli vielä pitkään varsin hiljaista. Linnustoa edustivat lähinnä vain muutamat korpit ja lokit ja pari puiden latvoissa patsastellutta esiaikuista merikotkaa. Tunnelma oli kuitenkin erittäin leppoisa ja keli hyvä, joten mikäs siellä kojussa oli ollessa - varsinkin kun jossakin vaiheessa ohitsemme lensi haarahaukka istuutuen pitkäksi toviksi suon laidassa olevan kuusen latvaan. Lisäksi jännitystä lisäsi se, että Jyrki oli jokunen päivä aikaisemmin nähnyt paikalla jopa kiljukotkan.

Ensimmäinen karhu käveli suon poikki hieman klo 21 jälkeen, jonka jälkeen oli taas pitkään hiljaista, kunnes suolle saapui kettu. Heti sen perään, eli aika tarkkaan kello 22 odotuksemme viimein palkittiin, kun kojun edustalle tallusteli veikeä kolmen karhun porukka. Ensin tulleella karhulla oli komea vaalea panta kyljessään.

Toinen nalle - joka tuntui olevan edellisen kaveri - oli naamaltaan muita vaaleampi.

Ja kolmas nalle oli pienempi, vähän ressukan oloinen, jota muut kaksi tuntuivat jopa vähän hyljeksivän.

Karhut ruokailivat ja touhuilivat puolisen tuntia kojun edustalla, jonka jälkeen ne lähtivät pikkuhiljaa poistumaan suon taakse, joskin pantakarhu ja vaaleanaama leikkivät ja painivat vielä pitkän tovin suolla ennen katoamistaan lähimetsään.

Puoli kahdentoista maissa kojun edustalla pyörähti vielä yksi karhu, joka tosin päätti syödä iltapalansa lähimetsässä suojassa uteliailta katseilta.

Poistuimme kojulta muutamaa minuuttia vaille keskiyön illan pimettyä ja luonnon hiljettyä. Kävimme iltapalalla kuusamolaisella hampurilaiskioskilla, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Paluumatkalla näin vielä muutaman ukkometson ja Joutsijärvellä kuoviperheen, jonka jälkikasvusta toinen jo lensi ja toinenkin päätti jatkaa elämäänsä ilman renkaita. Kesäyö oli mitä kaunein, ja Sallan Karhujärvellä nappasin puhelimellani siitä jonkinmoisen muistonkin.

11.-13.7.2012 - selkälokkisaarilla

Tiistai-iltana sovin jälleen Allun kanssa venereissun. Nyt Simojärven puolelle ja kohteeksi selkälokit. Säätiedotukset lupasivat yöksi selkenevää, joten aloitimme retkemme saunomalla ja kunnon iltapalalla, ja vasta lähempänä yhtä starttasimme liikkeelle. Inventoimiemme saarten lokkitilanne oli kuitenkin muutaman viime vuoden tapaan erittäin huono - eli vaikka varoittelevia emolintuja näkyi paikalla pitkälti toistakymmentä, ei saarilta löytynyt kuin kolme selkälokin poikasta.

Paluumatkalla keli lupauksista huolimatta vain paheni, joten retki loppui taas saunomiseen ja kahvitteluun, ennen kuin lähdin palailemaan Aittoniemeen joskus aamuviiden aikoihin. Yön viimeiseksi havainnoksi jäi Hautaniemen pelloilla sateessa tallustellut viiden ukkometson rivistö.

Keskiviikon lintuhavainnot jäivät muuten varsin vähiin, mitä nyt mökin lähipelloilla tallusteli kaksi fasaania.

Sen sijaan torstaina havaintoja ja rengastuksiakin taas kertyi, sillä vietin Allun kanssa lähes koko päivän Simojärvellä. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeltätoista ja kolusimme ison osan järveä. Ensimmäiset paremmat lintuhavainnot teimme Selkäsaarten seutuvilla, jossa yhdestä pikkusaaresta löytyi pari riekkoa, rannassa uiskenteli muutama uivelo ja viime kesänä löytämämme sääksenpesä oli taas asuttuna. Yhdessä vaiheessa järven selän ylitti myös pieni jalohaukka, joka vaikutti lähinnä punajalkahaukalta, mutta varma määritys jäi valitettavasti saamatta. 

Esimerkiksi kuikkia ja kierteleviä selkälokkeja näkyi järvellä yhtenään, mutta pesiviä lokkilintuja näytti olevan hyvin vähän. Isoimmalta selältä löytyi myös reilun parinkymmenen tiiran parvi. Keli oli hyvin vaihteleva, mutta pienen sählingin ja kahden perämoottorin sokan katkeamisen jälkeen meidät palkittiin paitsi hetkisen kestävällä auringonpaistella, myös muutamalla uudella riekolla ja retken ensimmäisellä selkälokinpoikasella. 

Simojärvi teki minuun jälleen vaikutuksen ollen maisemiltaan monin paikoin jopa Inarijärven veroinen. Kahvittelimme välillä parilla laavulla ja paistoimme makkaratkin yhden sadekuuron aikana. Seuraavat selkälokit löytyivätkin vasta pohjustamastani paikasta, eli Aittoniemen edustan pikkusaaresta, jossa olin nähnyt poikasen kaukoputkella jo mökkirannastamme. 

Paluumatkalla Aittoniemen edustalta kohti Kaariniemeä löysimme Kivisalmesta neljä lokkia, joista kaksi olivat tyypillisiä tummaselkäisiä (fuscus) selkälokkeja, yksi oli harmaalokki, mutta neljäs lintu yllätykseksemme harmahtavaselkäinen ja roteva heuglini -tyyppinen "tuhkaselkälokki". Vettä tuli välillä hyvinkin rankasti, mutta keli oli muuten upean tyyni. Retkemme huipentui "työvoittoon" kun saimme Allun mökin edustalta kiinni meiltä edellisreissullamme livahtamaan päässeet harmaalokinpoikaset.

Päätimme jatkaa mukavaa retkipäivää vielä yöretkellä, joten muutaman tunnin huilin jälkeen Allu haki minut puoliltaöin Aittoniemestä ja kiertelimme reilut neljä tuntia eri puolilla Ranuaa yölaulajien toivossa. Valitettavasti tälläkin kertaa Ranuan "yölaulajat" jäivät vain kahteen ruokokerttuseen ja neljään lehtokurppaan. Yön yleisin ääni oli yllättäen punarinta, joita kuulimme kymmenittäin. Kuhajärven tornista näimme pari silkkiuikkua ja härkälinnun ja kirkonkylältä löysimme reissun ainoan kuoviemon poikasensa kanssa. Muita havaintoja olivat mm. Toivakan pelloilla laiduntaneet viisi kurkea ja Riekissä lennellyt tuulihaukkapariskunta sekä useammassakin paikassa näkemämme ukkometsot.

Illalla kotiuduttuamme taas Kemijärvelle huomasin Rengastustoimistosta tulleen viestin. Kreivin Ismo oli havainnut kesällä 2009 rengastamani selkälokin kesäkuun alussa Rovaniemellä Kuusiselän kaatopaikalla. Tämä oli jo kolmas erämaisella Simojärvellä rengastamani selkälokki, joka jäi kiinni roskaruoan nauttimisesta. Edelliset narahtivat Tampereen Tarastenjärveltä ja Kuusamon kaatopaikalta.

8.-9.7.2012 - Simojärven sieppoja ja harmaalokkeja

Sunnuntai-iltapäivänä lähdimme mökkeilemään Ranuan Simojärvelle. Autoa pakatessani huomasin nokkavarpusen taas ruokinnallamme ja matkan varrelta havikseen (eli käytännössä Tiiraan) kirjautuivat Simojärven rantamilla näyttäytyneet ampuhaukka ja jokunen tilhi. Perillä Aittoniemessä näkyi puolenkymmentä kuikkaa ja muuttava mustalintu. 

Maanantaiaamuna kolusin läpi appivanhempien pihapöntöt, joista osa oli jo ehtinyt tyhjentyä. Rengastin kuitenkin kolme pesällistä kirjosieppoja (4 + 5 + 6 poikasta) ja yhdessä pöntössä oli vielä munat. Samoin pihassa pesivä harmaasieppo oli vielä haudontahommissa. Ainakin sääskiä tuntui olevan vähintäänkin riittävästi hyönteissyöjien naposteltavaksi.

Iltapäivällä lähdin sitten Hamarin Allun ja Lennin kanssa inventoimaan Topin lintutornin edustan lammilla pesivää harmaalokkikoloniaa. Lokkien pesimämenestys vaikutti huonolta, mutta saimme kuitenkin soudettua kiinni kolme poikasta ja Lenni juoksi urhoollisesti suolta kiinni neljännen.

Edellissyksynä ostamalle korentokirjallekin löytyi viimein käyttöä, kun veneeseemme tumppautui mukaan ylimääräinenkin matkustaja.

5.-7.7.2012 - yökeikkoja ja aamuylläri

Torstai-iltana suuntasin jälleen Isokylän pelloille kahlaajajahtiin. Imposenniemen töyhtöhyypät ja pikkukuovit olivat suunnilleen samoilla sijoillaan kuin muutama yö aikaisemminkin, mutta muuten oli edelleen luonnottoman hiljaista. Normaalisti alueella tavalliset kuovit ja töyhtöhyypät loistivat nyt poissaolollaan, ja vaikutti kyllä pahasti siltä, että tämän kesän pesinnät olivat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Ihan hukkareissua tästä ei onneksi kuitenkaan tullut, sillä Jousilammen lähistöllä auton eteen putkahti tienvarsipöheiköstä kuovinpoikanen, jonka pääsin rengastamaan. 

Reissun selvästi runsaslukuisin näkemäni kahlaaja olikin kapustarinta, joita oli yhdellä pellolla 12 linnun parvi. Lisäksi Isokylällä lauloi vähän puolenyön jälkeen hernekerttu ja paluumatkalla kuulin Kuumalammella ruokokerttusen, joka sekin on yllättävän harvalukuinen laji täällä Itä-Lapissa. Kävin myös Pitkänsillan pengertien päässä kiikaroimassa. Sellutehtaan puoleisen lahden kortteikossa häämötti pari uikkua, jotka eivät olleetkaan olettamiani härkälintuja, vaan paljastuivat meidän leveysasteillamme huomattavasti harvinaisemmiksi silkkiuikuiksi. Pitkältäsillalta oli myös mukava ihan vain ihailla kesäöistä maisemaa.

Perjantai-iltana lähdin taas lähes samanlaiselle peltokierrokselle. Kahlaajia näkyi nyt entistäkin vähemmän - vain rengastamani pikkukuovi näyttäytyi emonsa kanssa. Kärppäläntien pelloilta laskin sen sijaan yhdeltä seisomalta 65 räkättirastasta. Iskelmäfestivaalien takia liikennettä ja myös poliiseja näkyi keskimääräistä enemmän, ja kotimatkalla huomasin poliisiauton kääntyvän seuraamaan minua. Kohta jouduinkin pysäytetyksi ja kun naureskelin poliiseille, että olin kyllä varmasti aika epäilyttävän näköinen, he totesivat että kyllä vain, ja varsinkin se, että ajelin ikkuna auki oli epäilyttävää... No - yölaulajia on kyllä aika hankala kuulla, jos ajelee ikkunat kiinni ;-)

Lauantaiaamuna nukuin melko pitkään, mutta viikonlopun todennäköisesti parasta havaintoa ei tarvinnut onneksi kaukaa hakea. Olin perjantaina laittanut piharuokinnallemme jonkin verran evästä tarkoituksenani tsekkailla saisinko pikkuvarpuspoikueita pihalle ja rengastettavaksi. Aamiaista laittaessani vilkaisin taas kerran pihalle, ja yllätys yllätys - ikkunan takana ruokailikin nokkavarpunen! Tempaisin kameran hollille ja otin Nissestä ikkunan läpi muutaman dokumenttikuvan, ja siinä sivussa onnistuin polttamaan aamiaiscroissantitkin uunissa. Mutta hyvä havainto ja arvokas vuodari lämmitti kyllä sitäkin enemmän.

4.7.2012 - aamu aavoilla

Keskiviikkona olin lupautunut osallistumaan Savukoskella Samperin Savotassa pidettävään Itä-Lapin luontomatkailua koskevaan ideariiheen. Koskapa heräsin jo viideltä päätin hyödyntää aamutunnit retkeilemällä, ja lähdin ajelemaan kohti Pelkosenniemen aapasoita.

Ensimmäiseksi kohteekseni valitsin Kairanaavan lintutornin, jonne mennessä näkyi Luiron kylällä jo kurkia ja peräti 18 kapustarinnan parvi.

Lintutorniin näkyi tyypilliseen tapaan lisää kurkia - eli 25 aikuista ja kolme untuvikkoa. Suolampareissa uiskenteli joutsenpari ja rämemännyn latvassa nyhjötti tuulihaukka, ja syystä tai toisesta paikalla hengaili myös 12 variksen parvi. Jossakin vaiheessa suon perukan päällä pyörähti myös vanha merikotka.   

Aamutunnit kuluivat nopeasti koskapa minun oli ehdittävä Savukoskelle jo yhdeksäksi. Sen verran aikaa kuitenkin vielä oli, että päätin pyörähtää myös Sokanaavan tornilla.

Täälläkin oli kurkia - yhteensä ainakin 10 lintua. Lisäksi suolta löytyi pari metsähanhea ja tornin edustan allikoissa uiskenteli kuikkaemo kahden pienen poikasensa kanssa. Kertaalleen olin kuulevinani myös muuttohaukan huudon.

Päivä menikin sitten kokonaan Itä-Lapin vesistö- ja luontomatkailua kehitettäessä, mutta kotimatkalla pistäydyin vielä Arvosjoen lintutornilla, johon ei kuitenkaan näkynyt kuin jokunen tukkasotka. Reissun viimeinen havaintomerkintä oli Oinaan kieppeillä tien ylittänyt riekkopoikue.

3.7.2012 - kotkista kahlaajiin

Juhannusreissun jälkeen alkoivat taas kotkahommat. Heti maanantaina ensimmäisellä reviirillä tärppäsi, ja pääsin kiikkumaan pesälle komean kotkanpojan seuraksi.

Illan toisen reviirin kaikki kolme tunnettua vaihtopesää olivat kuitenkin tyhjiä, ja muutkin lintuhavainnot jäivät reissulla vähiin. Sen sijaan muita siivekkäitä oli paikoitellen hyvinkin runsaasti - eli yksin ei todellakaan tarvinnut olla.

Tiistai-iltana kävin reippailemassa nuorimmaisen synttärijuhlien päälle lenkin yhdessä Kemijärven komeimmista kotkamaastoista, mutta tänäkin vuonna pesintä vaikutti keskeytyneen heti alkuunsa.

Sateiset ja tuuliset säät sekoittivat aika paljon pesätarkastusreissujeni aikatauluja, mutta perjantaina olin taas liikenteessä. Sallan puolen ensimmäinen pesä oli asuttu, ja viimevuotiseen tapaan poikanen oli huomattavasti nuorempi kuin muilla pesilläni.

Toinen tarkistamani vaara oli asumaton, eikä pitkä komppaus hyvässä kotkamaastossa tuottanut kuin laulavan sirittäjän ja hippiäisen.

Sunnuntai-iltapäivänä kävin viemässä meillä kyläilleet lastemme serkut Simojärven mummolaan. Matkoilla näkyi Pohjaslahdessa nuolihaukka, Piittisjärvellä peräti 70 pellolla ruokailevaa kalalokkia ja appivanhempien pihassa lauloi sirittäjä. Käväisin myös mutkan Topin tornilla, josta näkyi mm. kurkipoikue.

Maanantai-iltana lähdin kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen taas maastoon tarkoituksenani tarkistaa viimeinen kotkareviirini. Koska lähdin liikkeelle vasta lähempänä puoltayötä, aloitin retkeni tarkastelemalla Isokylän peltojen kahlaajatilannetta. Vaikutti siltä, että iso osa peltolinnuista oli vielä hautomahommissa, mutta yhden töyhtöhyypän ja pikkukuovin pääsin kuitenkin jo kihlaamaan.  

Piipahdin myös Jätevesijärvellä, jossa ei näkynyt mitään lapasorsaa kummempaa, joskin tehdasrakennusten keskellä harmaasieppo varoitteli katolla kyttäilevää tuulihaukkaa.

Aamuöinen kotkareviiri tuotti sekin hylsyn. Jo viime vuoden inventoinneissa paljastui, että kyseisen reviirin viimeisin asuttu pesä oli pudonnut alas, eikä reilun tunnin komppaus potentiaalisessa pesimämaastossa tuottanut mitään mainittavaa - paitsi taas satamäärin sääskiä. Pysähtelin myös matkan varrella kuulostelemaan heräilevää luontoa, mutta aamu oli ihmeen hiljainen, vaikka keli olikin pitkästä aikaan ihan ok. 

Palattuani Kemijärvelle totesin kellon olevan hieman yli aamuneljän. Koskapa olin luvannut jo reilu vuosi takaperin selvittää edes jollakin tarkkudella Pöyliönperän Metsäpolun linnustoa jotakin paikallisen 4H:n projektia varten, päätin käydä paikalla nyt. Eli kiersin vielä retkeni lopuksi noin kolmen kilometrin luontopolun ja kirjasin havaitsemani linnut, joita ei tosin kovin paljoa ollut. Pitkä yöretki päättyi joskus viiden jälkeen luontopolun loppupäässä kahden pohjansirkun lauluun.