Reissun selvästi runsaslukuisin näkemäni kahlaaja olikin kapustarinta, joita oli yhdellä pellolla 12 linnun parvi. Lisäksi Isokylällä lauloi vähän puolenyön jälkeen hernekerttu ja paluumatkalla kuulin Kuumalammella ruokokerttusen, joka sekin on yllättävän harvalukuinen laji täällä Itä-Lapissa. Kävin myös Pitkänsillan pengertien päässä kiikaroimassa. Sellutehtaan puoleisen lahden kortteikossa häämötti pari uikkua, jotka eivät olleetkaan olettamiani härkälintuja, vaan paljastuivat meidän leveysasteillamme huomattavasti harvinaisemmiksi silkkiuikuiksi. Pitkältäsillalta oli myös mukava ihan vain ihailla kesäöistä maisemaa.
Perjantai-iltana lähdin taas lähes samanlaiselle peltokierrokselle. Kahlaajia näkyi nyt entistäkin vähemmän - vain rengastamani pikkukuovi näyttäytyi emonsa kanssa. Kärppäläntien pelloilta laskin sen sijaan yhdeltä seisomalta 65 räkättirastasta. Iskelmäfestivaalien takia liikennettä ja myös poliiseja näkyi keskimääräistä enemmän, ja kotimatkalla huomasin poliisiauton kääntyvän seuraamaan minua. Kohta jouduinkin pysäytetyksi ja kun naureskelin poliiseille, että olin kyllä varmasti aika epäilyttävän näköinen, he totesivat että kyllä vain, ja varsinkin se, että ajelin ikkuna auki oli epäilyttävää... No - yölaulajia on kyllä aika hankala kuulla, jos ajelee ikkunat kiinni ;-)
Lauantaiaamuna nukuin melko pitkään, mutta viikonlopun todennäköisesti parasta havaintoa ei tarvinnut onneksi kaukaa hakea. Olin perjantaina laittanut piharuokinnallemme jonkin verran evästä tarkoituksenani tsekkailla saisinko pikkuvarpuspoikueita pihalle ja rengastettavaksi. Aamiaista laittaessani vilkaisin taas kerran pihalle, ja yllätys yllätys - ikkunan takana ruokailikin nokkavarpunen! Tempaisin kameran hollille ja otin Nissestä ikkunan läpi muutaman dokumenttikuvan, ja siinä sivussa onnistuin polttamaan aamiaiscroissantitkin uunissa. Mutta hyvä havainto ja arvokas vuodari lämmitti kyllä sitäkin enemmän.
