Keskiyön maissa suuntasin Isokylälle etsimään kahlaajanpoikasia, mutta löysin vain jo aikaisemmin rengastamani pikkukuovin sekä kaksi kuovinpoikasta, joista toinen jo lensi, ja toinen livahti nenäni edestä johonkin suhteellisen epämiellyttävältä tuoksuvaan pelto-ojaan. Samalla pellolla kuovinpoikasten kanssa näkyi myös neljä pikkukuovia ja töyhtöhyyppää. Paluumatkalla kävin taas sellulla, josta löytyi nyt neljä pikkutylliä, mutta pääosa muista kahlaajista oli jo vaihtanut maisemaa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä piipahdin taas Isokylällä rengastamassa tuon edellisyönä karkuun päässeen kuovin, mutta muita havaintoja lyhyehkö yöretki ei tuottanut.
Maanantaina rengastin päivällä kotipihasta muutamia varpusia ja ajelin sitten illaksi Kuusamoon, josta jatkoin Mäkelän Jyrkin kyydillä Kuntivaaraan karhukuvauskojulle. Olimme pelipaikoilla jo noin 17:30, mutta kojun edustalla oli vielä pitkään varsin hiljaista. Linnustoa edustivat lähinnä vain muutamat korpit ja lokit ja pari puiden latvoissa patsastellutta esiaikuista merikotkaa. Tunnelma oli kuitenkin erittäin leppoisa ja keli hyvä, joten mikäs siellä kojussa oli ollessa - varsinkin kun jossakin vaiheessa ohitsemme lensi haarahaukka istuutuen pitkäksi toviksi suon laidassa olevan kuusen latvaan. Lisäksi jännitystä lisäsi se, että Jyrki oli jokunen päivä aikaisemmin nähnyt paikalla jopa kiljukotkan.
Ensimmäinen karhu käveli suon poikki hieman klo 21 jälkeen, jonka jälkeen oli taas pitkään hiljaista, kunnes suolle saapui kettu. Heti sen perään, eli aika tarkkaan kello 22 odotuksemme viimein palkittiin, kun kojun edustalle tallusteli veikeä kolmen karhun porukka. Ensin tulleella karhulla oli komea vaalea panta kyljessään.
Toinen nalle - joka tuntui olevan edellisen kaveri - oli naamaltaan muita vaaleampi.
Ja kolmas nalle oli pienempi, vähän ressukan oloinen, jota muut kaksi tuntuivat jopa vähän hyljeksivän.
Karhut ruokailivat ja touhuilivat puolisen tuntia kojun edustalla, jonka jälkeen ne lähtivät pikkuhiljaa poistumaan suon taakse, joskin pantakarhu ja vaaleanaama leikkivät ja painivat vielä pitkän tovin suolla ennen katoamistaan lähimetsään.
Puoli kahdentoista maissa kojun edustalla pyörähti vielä yksi karhu, joka tosin päätti syödä iltapalansa lähimetsässä suojassa uteliailta katseilta.
Poistuimme kojulta muutamaa minuuttia vaille keskiyön illan pimettyä ja luonnon hiljettyä. Kävimme iltapalalla kuusamolaisella hampurilaiskioskilla, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Paluumatkalla näin vielä muutaman ukkometson ja Joutsijärvellä kuoviperheen, jonka jälkikasvusta toinen jo lensi ja toinenkin päätti jatkaa elämäänsä ilman renkaita. Kesäyö oli mitä kaunein, ja Sallan Karhujärvellä nappasin puhelimellani siitä jonkinmoisen muistonkin.
