Illan toisen reviirin kaikki kolme tunnettua vaihtopesää olivat kuitenkin tyhjiä, ja muutkin lintuhavainnot jäivät reissulla vähiin. Sen sijaan muita siivekkäitä oli paikoitellen hyvinkin runsaasti - eli yksin ei todellakaan tarvinnut olla.
Tiistai-iltana kävin reippailemassa nuorimmaisen synttärijuhlien päälle lenkin yhdessä Kemijärven komeimmista kotkamaastoista, mutta tänäkin vuonna pesintä vaikutti keskeytyneen heti alkuunsa.
Sateiset ja tuuliset säät sekoittivat aika paljon pesätarkastusreissujeni aikatauluja, mutta perjantaina olin taas liikenteessä. Sallan puolen ensimmäinen pesä oli asuttu, ja viimevuotiseen tapaan poikanen oli huomattavasti nuorempi kuin muilla pesilläni.
Toinen tarkistamani vaara oli asumaton, eikä pitkä komppaus hyvässä kotkamaastossa tuottanut kuin laulavan sirittäjän ja hippiäisen.
Sunnuntai-iltapäivänä kävin viemässä meillä kyläilleet lastemme serkut Simojärven mummolaan. Matkoilla näkyi Pohjaslahdessa nuolihaukka, Piittisjärvellä peräti 70 pellolla ruokailevaa kalalokkia ja appivanhempien pihassa lauloi sirittäjä. Käväisin myös mutkan Topin tornilla, josta näkyi mm. kurkipoikue.
Maanantai-iltana lähdin kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen taas maastoon tarkoituksenani tarkistaa viimeinen kotkareviirini. Koska lähdin liikkeelle vasta lähempänä puoltayötä, aloitin retkeni tarkastelemalla Isokylän peltojen kahlaajatilannetta. Vaikutti siltä, että iso osa peltolinnuista oli vielä hautomahommissa, mutta yhden töyhtöhyypän ja pikkukuovin pääsin kuitenkin jo kihlaamaan.
Piipahdin myös Jätevesijärvellä, jossa ei näkynyt mitään lapasorsaa kummempaa, joskin tehdasrakennusten keskellä harmaasieppo varoitteli katolla kyttäilevää tuulihaukkaa.
Aamuöinen kotkareviiri tuotti sekin hylsyn. Jo viime vuoden inventoinneissa paljastui, että kyseisen reviirin viimeisin asuttu pesä oli pudonnut alas, eikä reilun tunnin komppaus potentiaalisessa pesimämaastossa tuottanut mitään mainittavaa - paitsi taas satamäärin sääskiä. Pysähtelin myös matkan varrella kuulostelemaan heräilevää luontoa, mutta aamu oli ihmeen hiljainen, vaikka keli olikin pitkästä aikaan ihan ok.
Palattuani Kemijärvelle totesin kellon olevan hieman yli aamuneljän. Koskapa olin luvannut jo reilu vuosi takaperin selvittää edes jollakin tarkkudella Pöyliönperän Metsäpolun linnustoa jotakin paikallisen 4H:n projektia varten, päätin käydä paikalla nyt. Eli kiersin vielä retkeni lopuksi noin kolmen kilometrin luontopolun ja kirjasin havaitsemani linnut, joita ei tosin kovin paljoa ollut. Pitkä yöretki päättyi joskus viiden jälkeen luontopolun loppupäässä kahden pohjansirkun lauluun.
