11.-13.7.2012 - selkälokkisaarilla

Tiistai-iltana sovin jälleen Allun kanssa venereissun. Nyt Simojärven puolelle ja kohteeksi selkälokit. Säätiedotukset lupasivat yöksi selkenevää, joten aloitimme retkemme saunomalla ja kunnon iltapalalla, ja vasta lähempänä yhtä starttasimme liikkeelle. Inventoimiemme saarten lokkitilanne oli kuitenkin muutaman viime vuoden tapaan erittäin huono - eli vaikka varoittelevia emolintuja näkyi paikalla pitkälti toistakymmentä, ei saarilta löytynyt kuin kolme selkälokin poikasta.

Paluumatkalla keli lupauksista huolimatta vain paheni, joten retki loppui taas saunomiseen ja kahvitteluun, ennen kuin lähdin palailemaan Aittoniemeen joskus aamuviiden aikoihin. Yön viimeiseksi havainnoksi jäi Hautaniemen pelloilla sateessa tallustellut viiden ukkometson rivistö.

Keskiviikon lintuhavainnot jäivät muuten varsin vähiin, mitä nyt mökin lähipelloilla tallusteli kaksi fasaania.

Sen sijaan torstaina havaintoja ja rengastuksiakin taas kertyi, sillä vietin Allun kanssa lähes koko päivän Simojärvellä. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeltätoista ja kolusimme ison osan järveä. Ensimmäiset paremmat lintuhavainnot teimme Selkäsaarten seutuvilla, jossa yhdestä pikkusaaresta löytyi pari riekkoa, rannassa uiskenteli muutama uivelo ja viime kesänä löytämämme sääksenpesä oli taas asuttuna. Yhdessä vaiheessa järven selän ylitti myös pieni jalohaukka, joka vaikutti lähinnä punajalkahaukalta, mutta varma määritys jäi valitettavasti saamatta. 

Esimerkiksi kuikkia ja kierteleviä selkälokkeja näkyi järvellä yhtenään, mutta pesiviä lokkilintuja näytti olevan hyvin vähän. Isoimmalta selältä löytyi myös reilun parinkymmenen tiiran parvi. Keli oli hyvin vaihteleva, mutta pienen sählingin ja kahden perämoottorin sokan katkeamisen jälkeen meidät palkittiin paitsi hetkisen kestävällä auringonpaistella, myös muutamalla uudella riekolla ja retken ensimmäisellä selkälokinpoikasella. 

Simojärvi teki minuun jälleen vaikutuksen ollen maisemiltaan monin paikoin jopa Inarijärven veroinen. Kahvittelimme välillä parilla laavulla ja paistoimme makkaratkin yhden sadekuuron aikana. Seuraavat selkälokit löytyivätkin vasta pohjustamastani paikasta, eli Aittoniemen edustan pikkusaaresta, jossa olin nähnyt poikasen kaukoputkella jo mökkirannastamme. 

Paluumatkalla Aittoniemen edustalta kohti Kaariniemeä löysimme Kivisalmesta neljä lokkia, joista kaksi olivat tyypillisiä tummaselkäisiä (fuscus) selkälokkeja, yksi oli harmaalokki, mutta neljäs lintu yllätykseksemme harmahtavaselkäinen ja roteva heuglini -tyyppinen "tuhkaselkälokki". Vettä tuli välillä hyvinkin rankasti, mutta keli oli muuten upean tyyni. Retkemme huipentui "työvoittoon" kun saimme Allun mökin edustalta kiinni meiltä edellisreissullamme livahtamaan päässeet harmaalokinpoikaset.

Päätimme jatkaa mukavaa retkipäivää vielä yöretkellä, joten muutaman tunnin huilin jälkeen Allu haki minut puoliltaöin Aittoniemestä ja kiertelimme reilut neljä tuntia eri puolilla Ranuaa yölaulajien toivossa. Valitettavasti tälläkin kertaa Ranuan "yölaulajat" jäivät vain kahteen ruokokerttuseen ja neljään lehtokurppaan. Yön yleisin ääni oli yllättäen punarinta, joita kuulimme kymmenittäin. Kuhajärven tornista näimme pari silkkiuikkua ja härkälinnun ja kirkonkylältä löysimme reissun ainoan kuoviemon poikasensa kanssa. Muita havaintoja olivat mm. Toivakan pelloilla laiduntaneet viisi kurkea ja Riekissä lennellyt tuulihaukkapariskunta sekä useammassakin paikassa näkemämme ukkometsot.

Illalla kotiuduttuamme taas Kemijärvelle huomasin Rengastustoimistosta tulleen viestin. Kreivin Ismo oli havainnut kesällä 2009 rengastamani selkälokin kesäkuun alussa Rovaniemellä Kuusiselän kaatopaikalla. Tämä oli jo kolmas erämaisella Simojärvellä rengastamani selkälokki, joka jäi kiinni roskaruoan nauttimisesta. Edelliset narahtivat Tampereen Tarastenjärveltä ja Kuusamon kaatopaikalta.