8.-17.8.2012 - syyslukukauden alku

Syyslukukausi käynnistyi keskiviikkoisella suunnittelupäivällä ja torstaina olivat jo oppilaatkin koulussa. Ensimmäisten oppituntien suunnitteluun aiheutti pientä lisäjännitystä se, että omista lapsistani kaksi vanhinta olivat nyt ensimmäistä kertaa myös oppilaitani. Ja myös nuorimmainen aloitti koulunsa samassa rakennuksessa meidän muiden kanssa. Jatkoin kuitenkin iltaisin edelleen pienimuotoista pihalintujen rengastamista, ja torstaina renkaan sai mm. pihapiirissä pitkin vuotta liikuskellut käpytikkanaaras.

Lauantaina pyörähdimme Rovaniemellä, jossa näkyi myös muutama lentävä pähkinähakki. Sunnuntaina kävin retkelläkin, mutta havainnot jäivät varsin vähiin. Jätevesijärvellä oli jokunen liro ja rantasipi ja Pitkältäsillalta näkyi puolenkymmentä kuikkaa, pari kaakkuria ja kahdeksan härkälintua. Anitta huomasi myös pihaltamme pari naakkaa, jotka itse näin vasta maanantaina koulumatkalla. Edellinen naakkahavaintoni Kemijärven keskustasta oli keväältä 2010, ja kesällä 2009 naakkapari pesikin sairaalan savupiipussa. 

Torstai-iltana juoksulenkiltä kotiuduttuani (Yöttömän yön soudun jälkeen olin aloittanut jonkinmoisen kuntokuurin) huomasin Hietajärven Teuvolta tulleen viestin. Pöyliöjärven uimarannalla oli juuri tepastellut pulmussirri. Singahdin saman tien paikalle, mutta lintua ei enää näkynyt. Aamulla huomasin Hamarin Allun laittaneen yöllä viestin, että hän oli lähtenyt Kiilopäältä kohti Kemijärveä pulmussirriä bongaamaan! Polkaisin ennen koululle menoa uimarannalle katsomaan näkyisikö Allua tai lintua - ja yllätyksekseni lintu olikin taas paikalla. Aamun suunnitelmat menivät saman tien uusiksi, eli polkaisin pikaisesti takaisin kotiin ja otin auton alle ja kameravehkeet kyytiin. Soitin myös Allulle, joka kertoi käyneensä jo aikaisemmin aamulla paikalla näkemättä sirriä. No - kohta olimme molemmat taas rannalla ja ihastelimme tovin hämmästyttävän kesyä lintua, kunnes minun oli pakko lähteä aamun ensimmäiselle oppitunnille ja Allu lähti ajelemaan Rovaniemen kautta kohti Enontekiötä. Kyseessä oli kolmas Lapissa näkemäni pulmussirri. Aikaisemmat havaintoni olivat Enontekiön Sotkajärveltä 19.9.2000 ja Rovaniemen Arktikumilta 23.9.2001.

1.-7.8.2012 - kesäloman loppu

Elokuun ensimmäinen lintuhavaintoni oli kohta puolenyön jälkeen ikkunan takaa kuulunut lehtokurpan soidin. Perjantaina ajelimme taas Simojärvelle sukuloimaan. Lauantaiaamuna staijailin tunteroisen mökkirannassa, mikä tuotti mm. seitsemän kuikkaa, nuolihaukan ja kaukana järvellä uiskentelevan saukon! Illalla saunaa lämmittäessäni minut ylitti palokärki ja kuistilta löytyi kuollut nuori hippiäinen. Saunomisen yhteydessä rantaan näkyi kuusi selkälokkia (joista kaksi nuorta olivat rengastamiani) ja kiertelevä härkälintu. Rannassa näkyi kasvavan myös valkoisia maitohorsmia.

Sunnuntaina mökin pihalla näkyi fasaaninaaras ja ikkunan takana räystään alla asustelleet haarapääskyt lähtivät viimein pesästään. Sen sijaan anoppilan pihasta löysin yhdestä pihapöntöstä vielä seitsemän aivan pientä sinitiaisen poikasta. 

Kävimme myös porukalla uimassa läheisellä hiekkarannalla, josta pystyimme kaukoputkella seurailemaan pari viikkoa aikaisemmin rengastamiani sääksenpoikasia. Iltapäivällä lähdimme palaamaan kohti Kemijärveä. Muutaman kilometrin ajettuamme huomasimme tiellä parven pääskyjä. Syy lintujen kokoontumiseen selvisi, kun hoksasin yhden linnun olevan kuollut. Hetken mielijohteesta päätin ottaa linnun talteen museonäytteeksi ja se kannatti - yllätyksekseni tämä vanha haarapääskynaaras olikin rengastettu, eli sillä oli jalassaan suomalainen J -rengas. Myöhemmin selvisi, että Mäkelän Jyrki oli rengastanut linnun edelliskesänä pesäpoikasena Kuusamossa! 

Maanantai-iltana piipahdin taas mutkan Jätevesijärvellä. Kahlaajia edustivat tällä kertaa mm. yhdeksän tylliä, kuusi lapinsirriä ja syksyn ensimmäinen nuori pikkusirri. 

Kotioloissa kesäloman loppu sujui syrjäsilmällä olympialaisia seuraten ja ohessa kaikkea muuta värkäten. Jatkoin myös pihalintujen rengastamista, ja varsinkin varpuset ja pikkuvarpuset vierailivat aktiivisesti pihassamme ja kävivät myös pyydykseen. Elokuun alkupäivien saldoksi rengastinkin 28 varpusta ja 12 pikkuvarpusta sekä muutaman talitiaisen.  

Pikkuvarpusnuorukaiset olivat aika persoonallisen näköisiä.

Ensimmäisille nuorille varpuskoiraille alkoi pikkuhiljaa tulla koiraan värejä.

Suurin yllätys oli tiistaina pyydystämäni lintu, joka muistutti ulkonäöltään pikkuvarpusia, mutta oli varpusen kokoinen. Kyseessä olikin ensimmäinen rengastamani varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu. 

30.-31.7.2012 - kahlaajia ja pihalintuja

Heinäkuun viimeiset päivät sujuivat pitkälti Olympiakisojen merkeissä. Maanantai-iltana tein kuitenkin pikaisen reissun Jätevesijärvelle, jonne oli yllätyksekseni kerääntynyt (lähes helteisestä kelistä huolimatta) mukavasti kahlaajia. Liroja näkyi 25, tyllejä 12 ja pikkutyllejä 3 sekä yksittäiset mustaviklo sekä suo- ja lapinsirri. Osa kahlaajista nousi niitä tarkkaillessani taivaalle etelästä lähestyvästä sadepilvestä huolimatta ja pyörähtipä altaan pinnassa myös 13 rantasipin parvi. Myös ampuhaukkanaaras suoritti ylilennon.

Käväisin paikalla myös tiistai-iltana, mutta kahlaajia oli nyt vähemmän. Liroja oli enää kymmenkunta ja tyllejä puolenkymmentä. Muita kahlureita edustivat kolme lapinsirriä, kaksi taivaanvuohta ja yksittäiset musta- ja valkoviklot. Paluumatkalla laskin Pitkänsillan levikkeeltä peräti 14 härkälintua.

Kisojen vahtaamisen ohessa seurailin ja jonkin verran myös rengastelin pihalintujamme. Pihassamme näyttäisi pyörivän lähes jatkuvasti kymmenkunta nuorta pikkuvarpusta - eli näyttää siltä, että tällä Itä-Lapin uusimmalla pesimälajilla on ollut hyvä pesimävuosi.

Talitiaisen poikasetkin ovat jo vaihtamassa nuoruuspukuaan aikuisen linnun keltaiseen asuun.

Sen sijaan aikuisilla talitinteillä näyttäisi sulkasato olevan nyt pahimmillaan.

26.-28.7.2012 - Yöttömän yön soudussa

Torstaina iltapäivällä lähdin köröttelemään bussikyydillä kohti Savukoskea. Samperin Savotassa nautitun päivällisen ja infotilaisuuden jälkeen suuntasimme jokirantaan, josta alkoi 110 kilometrin taival takaisin kohti Kemijärveä. Kulkuvälineenä oli tosin nyt kirkkovene, ja porukkana Yöttömän yön soutuun osallistuva Kemijärven kaupungin 15 henkinen joukkue. Perämiehenä veneessämme oli viimevuotiseen tapaan Pertti "Roope" Poropudas, ja itse päädyin Majavan Ahtin kanssa ensimmäiseksi airopariksi - eli meidän vastuullamme oli vauhdin pito koko reissun ajan.

Jokivarsi oli iltasella hyvin hiljainen. Näkyvin laji oli rantasipi, jonka lisäksi näkyi jokunen telkkä ja koskelo, mutta eipä juuri muuta. Yöllä noin klo 02 yhdeksän kirkkovenettä ja joukko kanootteja rantautui Kaikurantaan, jossa nautimme iltapalaksi mm. loimulohta ja lohkopottuja, ja painuimme puolijoukkuetelttaan nukkumaan.

Aamuherätys oli joskus kahdeksan kieppeillä, ja aamiaiselta löytyi mm. paistettuja muikkuja. Seuraava pidempi kahvi- ja kampanisutauko pidettiin sitten Keminsaarten komeilla niityillä.

Täältä matka jatkui Pelkosenniemelle, jossa lounaaksi syötiin herkullista Huttu-ukon keittoa, ja päivän päätepiste oli Vuostimon Kuukiuru, jonne saapuessamme näkyi joen yllä mehiläishaukka, joka oli samalla koko päivän ainoa mainittava lintuhavainto. Vuostimosta meidän kuljetettiin Pyhätunturille, jossa osa porukasta (minä myös) kävi hissillä laella asti, jonka jälkeen ilta jatkui hotellilla poronkäristystä syömällä ja päättyi kämpällämme Olympialaisten avajaisiin.

Lauantain aamiainen oli taas hotellilla, jonka jälkeen ohjelmassa oli käynti luontokeskus Naavassa, ja vasta puoliltapäivin lähdimme soutamaan. Päivän välietapit olivat lounas Oinaalla ja kahvi- ja leipäjuustotauko Kostamossa, ja noin 18:30 saavuimme viimein Kemijärven satamaan varmaankin satapäisen ihmisjoukon hurratessa meille rannalla. Satamassa souturetki päättyi kunniakirjojen jakoon. Viimevuotiseen tapaan reissu onnistui hyvin, ja oli jälleen hieno elämys.

23.-25.7.2012 - suoelämyksiä

Alkuviikon ohjelmassani oli kesän viimeisten kolmen haukkasuon koluaminen. Maanantainen suo oli asuttu, mutta suureksi pettymyksekseni olin liikkeellä liian myöhään - pesän kaksi poikasta olivat jo lentokykyisiä! Lisäksi ikivanha GPS -laitteeni teki suolla tenän, mutta onneksi tuloreittini oli vielä koneen muistissa, vaikka kaikki muut karttapisteet sieltä yllättäen katosivatkin.

Tiistaina ei tilanne rengastusten osalta parantunut, vaikka tälläkin suolla pesittiin. Toinen poikasista luikki pesältä lähimättäälle kohta minut nähtyään. Toinen jäi sentään kiltisti pesään, ja lähdin lähestymään lintua, mutta vaikka minulla oli käytössä lumikengät ja iso männynrunkokin liikuteltavana "pitkospuuna", noin 10 metriä ennen pesää oli pakko luovuttaa. Pesän ympärys oli joka puolelta sellaista ruoppaa, ettei sinne uskaltanut millään mennä. Niinpä jouduin tyytymään vain potrettikuvaan pesältä kurkistelleesta poikasesta.

Hyvä tilanne haukkasoitteni osalta oli siis se, että peräti kolmella suolla asuttiin, mikä oli tänä kesänä hyvinkin poikkeuksellista. Sen sijaan rengastajana petyin kyllä kovasti, kun kilometrien lahmuamisen jälkeen jouduin päästämään neljä muuttohaukan poikasta renkaitta menemään. Kurjuutta lisäsi vielä se, että kelatessani kotona tiistain kuvasatoa, huomasin haukkakoiraalla lukurenkaan, mutta juuri tästä korkealla lentäneestä linnusta minulla oli huonoimmat kuvat, ja lukurengaskin jäi nyt lukematta.

Tiistain suolla törmäsin myös lähes kirjaimellisesti kurjenpoikaseen, joka juoksi kulkemaltani jänteeltä märän suon puolelle ja jäi sinne nököttämään.

Keskiviikon "haukkasuoni" oli sellainen, jossa en ole koskaan edes muuttohaukkaa nähnyt, mutta puitteeltaan tämä pikkusuo on kyllä yllättävänkin hieno. Tarkistamisen teki toki helpoksi se, että suon reunalle pääsi autolla ja sen komppaamiseen vaadittiin vain joidenkin satojen metrien mittainen kävely. Viimeisen suon koluamisen jälkeen oli myös pakko todeta, että hilloja ei ainakaan näiltä alueilta kannata lähteä hakemaan.

Palatessani kotiin päin käväisin myös yhdellä vanhalla sääksipaikalla, mutta täälläkään ei näkynyt pesää eikä edes potentiaalisia pesäpuita. Reissun lopuksi piipahdin vielä Jätevesijärvellä, jossa vaikutti hyvin hiljaiselta. Aluksi löysin vain puolenkymmentä liroa ja tylliä, mutta juuri kun olin tekemässä lähtöä huomasin pienellä lietepläntillä kolme sirriä. Kaksi linnuista oli lapinsirrejä, mutta kolmas juuri se toivomani laji eli juhlapukuinen kuovisirri. Hyvä vuodari lämmitti kovasti mieltä. Kyseessä oli jo 173 Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella tänä vuonna havaitsemani lintulaji, eli vanha ennätykseni 180 lajia vuodelta 2004 alkaa todellakin olla uhattuna. Siinäpä mukavasti lisämotivaatiota syyskauden retkille. Samoin kuovisirri oli yllättäen jo 148 tänä vuonna Kemijärvellä havaitsemani laji, mikä sivuaa vanhaa ennätystäni vuodelta 2007.  

20.-22.7.2012 - pesänhakua

Perjantai-iltapäivällä kävin koluamassa kaksi mahdollista muuttohaukkasuota. Ensimmäisellä rengastussaldoni  tuntui menevän jopa miinukselle, kun edellisvuotiselta pesämättäältä löytyivät rengastamani poikasen renkaat. Pesässä oli tuolloin neljä pientä poikasta, joista yksi oli siis kuollut jo pesälleen. Lisäksi hyvä pesäsuo oli tällä kertaa tyhjä - vain muutama harmaalokki kaklatti suon päällä. 

Toinen suo, jossa komppasin nelisen kilometriä pitkän lenkin, oli sekin hiljainen - tosin en ollut aiemminkaan siellä muuttohaukkaa kohdannut, mutta syystä tai toisesta suo kuului edelleen tarkistuslistalleni. Ainoa piristysruiske oli yhdessä jorpakossa surahdellut jänkäsirriäinen. Kotimatkalla, joutuessani hidastamaan tiellä patsastelleiden porojen takia, löytyi lähipellolta 14 kurkea. 

Lauantaina ajelimme jälleen Simojärvelle - nyt vaimon suvun eli Sääskilahtien serkustapaamiseen. Tapaamispaikan rannasta näkyivät kymmenisen päivää aikaisemmin rengastamani harmaalokinpoikaset emoineen. Jatkaessamme iltamyöhällä appivanhempien luo yöpymään rengastin Välttämönsalmen tienvarsipellolta kuovinpoikasen.

Sunnuntaina rengastin anoppilan varastorakennuksen vintiltä kolme harmaasieponpoikasta.

Sen jälkeen kävin tsekkaamassa Oittisen Karin toivomuksesta Soppanassa olleen vanhan sääksipaikan, mutta ko. rämeeltä ei löytynyt mitään paria tilheä ja pohjansirkkua kummempaa. Kun kerran olin Simojärven itäpuolella, kävin samalla mutkan seudun parhaalla lintujärvellä eli Roosinginjärvellä. Hyvällä härkälintujärvellä näkyi nyt neljä lajin edustajaa, joista yksi näytti olevan vielä hautomassa. Muita vesilintuja edustivat joutsenpoikue, kolmisenkymmentä tukkasotkaa, kymmenen telkkää, kolme uiveloa, kaksi kuikkaa ja kaksi tavia.

Kotimatkalla Kemijärvelle näkyi Luusuassa rantaheinikossa ruokaileva joutsenpoikue.

18.-19.7.2012 - sääksisafarilla

Keskiviikkopäivänä ohjelmassani oli piipahtaminen Taivaan tulet -sarjan kuvauksissa. Maskeeraajalla tosin meni hetki, ennen kuin edellisiltana muuttohaukkasuolla tulleet mäkärän puremat oli saatu häviämään naamavärkistäni. Iltaa vasten lähdin sitten ajelemaan kohti Simojärveä, jossa tarkoituksenani oli lähteä Hamarin Allanin kanssa kiertämään järven sääksenpesiä.

Ensimmäiseen kohteeseemme meloimme leppoisasti kajakilla, ja pääsin rengastamaan elämäni ensimmäiset kaksi sääksenpoikasta. Olin kuullut, että poikaset ovat pesällä rauhallisia, mutta niiden velttous yllätti silti. Sen sijaan heti ensimmäinen pesäpuu oli vähintäänkin niin hankala kuin olin kuvitellutkin - eli latvassa olevaan risulinnaan ylettäminen oli ihan eri luokkaa kuin tutuksi tulleilla kotkanpesillä.

Iltapalan jälkeen lähdimme sitten moottoriveneellä järvelle, ja joskus lähempänä puoltayötä pääsin jo kiipeämään seuraavalle pesälle, jossa sielläkin oli kaksi poikasta. Alas laskeuduttuani alkoi yö olla sen verran pimeä, että huristelimme lähellä seuraavaa etappiamme olevalle laavulle ja tulistelimme muutaman tunnin. Aamun valjettua kävimme toteamassa saaressa ja sen lähiympäristössä olevat kaksi vanhaa pesäpaikkaa tyhjiksi ja jatkoimme taas matkaa.

Viimeiselle kohteellemme saavuimme joskus aamuneljän jälkeen, ja tuo edellisvuoden venereissulla löytämämme pesä oli iloksemme jälleen asuttu. Tämä puu ei sentään ollut tyvestä lahon oloinen kuten kaksi edellistä, mutta runko oli kiipeämisen kannalta alhaalta epämiellyttävän paksu ja latvus oksainen.

Kaksi poikasta löytyi täältäkin ja pienten kiipeämishankaluuksien jälkeen pääsin viimein myös puusta alas ja veneeseen juuri kun taivaalle alkoi kerääntyä harmaita pilviä ja ilmassakin alkoi olla kosteutta. 

Muuten yö järvellä oli hiljainen, ja näimme lähinnä vain kuikkia, tukkakoskeloita ja selkälokkeja, sekä jokusen harmaa- ja kalalokin. Päästyämme viimein Allun luo vaihdoimme kuivat vaatteet ylle, nautimme ansaitun aamiaisen ja saunoimme, jonka jälkeen kävin hakemassa tyttäreni mummolasta ja lähdin ajamaan kohti kotia.

Kemijärvelläkin satoi, jonka johdosta piipahdin iltapuolella Jätevesijärvellä, mutta nyt ei paikalle ollut kertynyt muuttavia kahlaajia. Sen sijaan altaan reunamilta löytyi tyllipari kahden poikasensa kanssa.