Ensimmäiseen kohteeseemme meloimme leppoisasti kajakilla, ja pääsin rengastamaan elämäni ensimmäiset kaksi sääksenpoikasta. Olin kuullut, että poikaset ovat pesällä rauhallisia, mutta niiden velttous yllätti silti. Sen sijaan heti ensimmäinen pesäpuu oli vähintäänkin niin hankala kuin olin kuvitellutkin - eli latvassa olevaan risulinnaan ylettäminen oli ihan eri luokkaa kuin tutuksi tulleilla kotkanpesillä.
Iltapalan jälkeen lähdimme sitten moottoriveneellä järvelle, ja joskus lähempänä puoltayötä pääsin jo kiipeämään seuraavalle pesälle, jossa sielläkin oli kaksi poikasta. Alas laskeuduttuani alkoi yö olla sen verran pimeä, että huristelimme lähellä seuraavaa etappiamme olevalle laavulle ja tulistelimme muutaman tunnin. Aamun valjettua kävimme toteamassa saaressa ja sen lähiympäristössä olevat kaksi vanhaa pesäpaikkaa tyhjiksi ja jatkoimme taas matkaa.
Viimeiselle kohteellemme saavuimme joskus aamuneljän jälkeen, ja tuo edellisvuoden venereissulla löytämämme pesä oli iloksemme jälleen asuttu. Tämä puu ei sentään ollut tyvestä lahon oloinen kuten kaksi edellistä, mutta runko oli kiipeämisen kannalta alhaalta epämiellyttävän paksu ja latvus oksainen.
Kaksi poikasta löytyi täältäkin ja pienten kiipeämishankaluuksien jälkeen pääsin viimein myös puusta alas ja veneeseen juuri kun taivaalle alkoi kerääntyä harmaita pilviä ja ilmassakin alkoi olla kosteutta.
Muuten yö järvellä oli hiljainen, ja näimme lähinnä vain kuikkia, tukkakoskeloita ja selkälokkeja, sekä jokusen harmaa- ja kalalokin. Päästyämme viimein Allun luo vaihdoimme kuivat vaatteet ylle, nautimme ansaitun aamiaisen ja saunoimme, jonka jälkeen kävin hakemassa tyttäreni mummolasta ja lähdin ajamaan kohti kotia.
Kemijärvelläkin satoi, jonka johdosta piipahdin iltapuolella Jätevesijärvellä, mutta nyt ei paikalle ollut kertynyt muuttavia kahlaajia. Sen sijaan altaan reunamilta löytyi tyllipari kahden poikasensa kanssa.
