keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

23.-25.7.2012 - suoelämyksiä

Alkuviikon ohjelmassani oli kesän viimeisten kolmen haukkasuon koluaminen. Maanantainen suo oli asuttu, mutta suureksi pettymyksekseni olin liikkeellä liian myöhään - pesän kaksi poikasta olivat jo lentokykyisiä! Lisäksi ikivanha GPS -laitteeni teki suolla tenän, mutta onneksi tuloreittini oli vielä koneen muistissa, vaikka kaikki muut karttapisteet sieltä yllättäen katosivatkin.

Tiistaina ei tilanne rengastusten osalta parantunut, vaikka tälläkin suolla pesittiin. Toinen poikasista luikki pesältä lähimättäälle kohta minut nähtyään. Toinen jäi sentään kiltisti pesään, ja lähdin lähestymään lintua, mutta vaikka minulla oli käytössä lumikengät ja iso männynrunkokin liikuteltavana "pitkospuuna", noin 10 metriä ennen pesää oli pakko luovuttaa. Pesän ympärys oli joka puolelta sellaista ruoppaa, ettei sinne uskaltanut millään mennä. Niinpä jouduin tyytymään vain potrettikuvaan pesältä kurkistelleesta poikasesta.


Hyvä tilanne haukkasoitteni osalta oli siis se, että peräti kolmella suolla asuttiin, mikä oli tänä kesänä hyvinkin poikkeuksellista. Sen sijaan rengastajana petyin kyllä kovasti, kun kilometrien lahmuamisen jälkeen jouduin päästämään neljä muuttohaukan poikasta renkaitta menemään. Kurjuutta lisäsi vielä se, että kelatessani kotona tiistain kuvasatoa, huomasin haukkakoiraalla lukurenkaan, mutta juuri tästä korkealla lentäneestä linnusta minulla oli huonoimmat kuvat, ja lukurengaskin jäi nyt lukematta.


Tiistain suolla törmäsin myös lähes kirjaimellisesti kurjenpoikaseen, joka juoksi kulkemaltani jänteeltä märän suon puolelle ja jäi sinne nököttämään.


Keskiviikon "haukkasuoni" oli sellainen, jossa en ole koskaan edes muuttohaukkaa nähnyt, mutta puitteeltaan tämä pikkusuo on kyllä yllättävänkin hieno. Tarkistamisen teki toki helpoksi se, että suon reunalle pääsi autolla ja sen komppaamiseen vaadittiin vain joidenkin satojen metrien mittainen kävely. Viimeisen suon koluamisen jälkeen oli myös pakko todeta, että hilloja ei ainakaan näiltä alueilta kannata lähteä hakemaan.


Palatessani kotiin päin käväisin myös yhdellä vanhalla sääksipaikalla, mutta täälläkään ei näkynyt pesää eikä edes potentiaalisia pesäpuita. Reissun lopuksi piipahdin vielä Jätevesijärvellä, jossa vaikutti hyvin hiljaiselta. Aluksi löysin vain puolenkymmentä liroa ja tylliä, mutta juuri kun olin tekemässä lähtöä huomasin pienellä lietepläntillä kolme sirriä. Kaksi linnuista oli lapinsirrejä, mutta kolmas juuri se toivomani laji eli juhlapukuinen kuovisirri. Hyvä vuodari lämmitti kovasti mieltä. Kyseessä oli jo 173 Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella tänä vuonna havaitsemani lintulaji, eli vanha ennätykseni 180 lajia vuodelta 2004 alkaa todellakin olla uhattuna. Siinäpä mukavasti lisämotivaatiota syyskauden retkille. Samoin kuovisirri oli yllättäen jo 148 tänä vuonna Kemijärvellä havaitsemani laji, mikä sivuaa vanhaa ennätystäni vuodelta 2007.