Lauantaiaamu oli aurinkoinen ja lintuja näytti heti olevan poikkeuksellisen runsaasti liikkeellä. Pelkkä aamukahvittelu ja petivaatteiden tuulettaminen kotiterassilla tuotti jo mm. pari punakylkirastasta, rautiaisen, punarinnan, kuovin ja jokusen kurjen, kala- ja naurulokin sekä sepelkyyhkyn. Puoliltapäivin pääsin viimein retkelle, eli pakkasin muksut ja eväät autoon ja ajelimme Pelkosenniemen puolelle Arvosjoen tornille. Jäätä oli edelleen melkoisesti, mutta sulassa railossa oli jo mukavasti lintuja. Joutsenia, sinisorsia ja telkkiä oli kutakin parisen kymmentä, isokoskeloita kymmenkunta ja metsähanhia vähintään 35. Lisäksi sulassa ja/tai sen reunoilla näkyi puolenkymmentä västäräkkiä, töyhtöhyyppä, jokunen harmaalokki ja kurki sekä tavipari.
Kurjet näyttivät olevan liikekannalla, sillä tornin ylitti komea 30 kurjen aura, ja lähdettyämme paluumatkalle näimme niin ikään Arvospuolessa 37 ja Javarusvastuussa 25 kurjen muuttoparvet.
Paluumatka oli muutenkin hyvä. Alkumatkasta näimme kurkien lisäksi ensin jokusia sepelkyyhkyjä ja pulmusia, mutta Oinaan kylällä oli vielä lumen peittämällä tulvapellolla joutsenparin ohella iso västäräkkiparvi, jota piti pysähtyä kiikaroimaan. Se kannatti, sillä 30 västäräkin seassa kipitteli yksinäinen vuorihemppo ja kohta tien poskesta lennähti ilmaan neljä niittykirvistä. Lisäksi, juuri kun olimme jatkamassa matkaa, rannan puolella lensi sinisuohaukkakoiras.
Kummunkylän pengertie ei tarjonnut lisähavaintoja, mutta Kostamon tienhaarassa istuskeli hiirihaukka ladon katolla ja sitä kiikaroidessamme löytyi pellon reunasta isolepinkäinen. Kotimatkalla pyörähdimme vielä Isokylällä, jossa Kotajoen sulalla oli eilisten tavien lisäksi nyt 28 sinisorsaa ja kuovi. Päivän neljäs kotipihasta saamani vuodenpinna tuli klo 23:20 soidinkierrostaan lentävän lehtokurpan muodossa.