Jo viikonloppuna sain Parikkalaan muutaman puhelun Kemijärven Tohmosta,
joissa kummasteltiin Puistolan palvelukeskusen edustalla toikkaroivaa koppeloa ja
kyseltiin mitä linnulle kannattaisi tehdä. Maanantaina sain taas kouluun pari puhelua,
joissa minua pyydettiin siirtämään lintu muualle, sillä osa ihmisistä kuulemma
pelkäsi sitä kun se toistuvasti pyöri jaloissa ja pyrki sisään palvelukeskukseen. Toisaalta
alueen ihmisiä myös huoletti mm. linnun kulkeminen ajoteillä – ettei sille itselleen kävisi
mitään. Niinpä hain koulun jälkeen Veikan matkaani iltapäiväkerhosta ja
ajelimme Tohmoon etsimään lintua.
Perille päästyämme lintu löytyikin heti – seisoskelemasta aivan palvelukeskuksen
ulko-oven takana. Otin autosta haavin, jotta saisin linnun kiinni, mutta se ei
ollutkaan yhteistyöhaluinen vaan lennähti talon katolle. Saman tien keskuksesta
tuli ulos muutamia henkilöitä, jotka sanoivat, että ei tässä haavia tarvita. Sitten
he alkoivat jutella linnulle, joka saman tien lensi takaisin oven eteen ja
painui kohta siivet levällään maahan ja antoi ihmisten silittää itseään!
Kun sitä oli jonkin aikaa paijailtu otin se syliini, nostin mukana tuomaani häkkiin ja laitoin auton perään. Kävimme kotosalla sen
verran, että rengastin linnun autotallissamme ja vein sen sitten Veikan ja
Iinan kanssa Luusuantien varteen samaan paikkaan, jossa olin huhtikuun lopussa nähnyt ukkometson soitimella. Toivottavasti linnut löysivät toisensa ja koppelo sai arvoistansa herraseuraa.
Tiistaina kaupunginvaltuuston kokouksesta kotiin kävellessäni näin
venesatamassa merilokin samoihin aikoihin kun LC Kemijärven jäänlähtömerkki lipui Pitkänsillan ali. Keskiviikkona koulumatkalla Kuumalammen rannassa oli
muutama valkoviklo ja liro ja venesataman edustalla kaakkuri ja tukkakoskelo.
Torstaina olin aamulla Lapin radion eurovaalihaastattelussa
ja iltasella oli taas valtuuston iltakoulu, mutta ehdin kuitenkin illalla
pyörähtää pikaisesti lähialueen sulilla. Pitkänsillan ympäristöstä löytyi nyt mm. kymmenen
uiveloa, jouhisorsapari, pikkukuovi, neljä mustavikloa ja kaksi kalatiiraa. Hannantien
edustan lietteillä pyöri 12 liroa, kaksi pikkukuovia ja kapustarinta.
Perjantaiaamuna lähdin sitten jo hyvin varhain ajelemaan
kohti Torniota, jossa järjestettiin Eurooppa -päivän kunniaksi vaalipaneeli
eurovaaliehdokkaille. Pysähdyin menomatkalla pikaisesti Rovaniemellä
Kuolajokisuussa ja Niskanperällä, joista ensin mainittu paikka tuotti mm. punasotkakoiraan,
silkkiuikun, kahdeksan pikkulokkia ja 13 jouhisorsaa. Niskanperän tornilla
näkyi puolestaan 8 kuikkaa ja kolme mustalintua. Ihan leppoisissa merkeissä
sujunut vaalipaneeli pidettiin Rajalla -kauppakeskuksessa, ja lisäkseni siihen
osallistuivat mm. Paavo Väyrynen, Hanna Sarkkinen, Klemetti Näkkäläjärvi ja
Pekka Aikio. Paluumatkalla roudasin erinäistä vaali- ym. materiaalia
Rovaniemelle ja piipahdin samalla Harjulammen tornilla, jossa ei kuitenkaan
mitään silkkiuikkuparia ja suokukkokoirasta kummempaa näkynyt.
Lauantaiaamuna oli vuorossa Kemijärven Luonnon yleisöretken
vetäminen Ritva Kelloniemen kanssa. Muita retkeläisiä oli kahdeksan kappaletta,
ja kiertelimme puolentoista tunnin ajan Kuumalammen ja Pitkänsillan paikkoja. Keli
oli suhteellisen kurja, loppumatkasta satoi silkkaa vettä, ja linnutkin
olivat tiukassa. Perusvesiäisten ja -lokkien sekä muutamien kalatiirojen, valkoviklojen ja lirojen lisäksi
mieleen jäi vain Kuumalammella uiskennellut piisami. Loppupäivä kuluikin
kotosalla paperitöitä tehdessä ja kahtasataa pihalla pyörinyttä järriä välillä vilkuillessa.
Sunnuntaisen äitienpäivän kunniaksi ajelimme
yllätysvisiitille Simojärvelle. Jo menomatkalla näkyi tienvarressa muutama
koppelo. Simojärvi oli vielä lähes kokonaan jäässä ja appivanhempien pihallakin oli
aika hiljaista. Jossakin vaiheessa pihasta lehahti kuitenkin siivilleen lehtokurppa. Olohuoneen
pöydän ääressä kokeita korjatessani Anitta kehotti minua yllättäen vilkaisemaan pihalle,
ja siinä aivan ikkunan takana oli komea sepelrastas, josta otin ikkunan läpi sitten
muutaman dokumenttikuvankin.
Kotimatkalla pyörähdimme Simojärven kalasatamassa, jossa
näkyi kolme selkälokkia. Lähintä pilkkiavantoa tutkivalla lokilla oli punainen
lukurengas, jonka perusteella se oli tunnistettavissa samalla järvellä kesällä 2009 poikasena rengastamakseni linnuksi.
Kalasatamassa ja Välttämönsalmella näkyi kuikkaparit ja tien
päällä piekana. Kävimme myös Kulmunginniemessä, jossa sielläkin oli pari
selkälokkia, sekä ainakin 17 kuikkaa, viisi kaakkuria, kymmenkunta
tukkakoskeloa ja jokunen uivelo, mustalintu ja kapustarinta. Yllättäen paikalle
saapui myös Ruonakosken Antti, jonka kanssa vaihdoin kuulumiset ennen kuin
jatkoimme kotosalle.
Nakattuani muun pesueen kotiin jatkoin vielä Veikan kanssa Pitkällesillalle. Pengertien edustalla odottikin yllätys - kaksi valkoposkihanhea ja kaksi meriharakkaa, sekä mm. kuusi mustavikloa ja kaksi tylliä. Lintuja oli muutenkin huomattavasti edellisaamua paremmin. Vesiäisiä oli jo parisen sataa, mutta pikavilkaisulla ei niiden joukosta löytynyt vielä mitään tavallisuudesta poikkevaa. Mutta alkavaa viikkoa ajatellen Kemijärvi näytti jo hyvin lupaavalta...
Nakattuani muun pesueen kotiin jatkoin vielä Veikan kanssa Pitkällesillalle. Pengertien edustalla odottikin yllätys - kaksi valkoposkihanhea ja kaksi meriharakkaa, sekä mm. kuusi mustavikloa ja kaksi tylliä. Lintuja oli muutenkin huomattavasti edellisaamua paremmin. Vesiäisiä oli jo parisen sataa, mutta pikavilkaisulla ei niiden joukosta löytynyt vielä mitään tavallisuudesta poikkevaa. Mutta alkavaa viikkoa ajatellen Kemijärvi näytti jo hyvin lupaavalta...