Mustarastaan naapurissa lauloivat mustapääkerttu ja punarinta, ja aamun lajilista ehti täydentyä vielä harakalla ja västäräkillä kunnes löysin ensimmäiset papukaijat.
Papukaijajahdin kesken hoksasin korkealla puun latvassa punertavan linnun. Saatuani otuksen kameran etsimeen se paljastui harjalinnuksi, jonka kimppuun iski saman tien harakka.
Yksi kuvaamani papukaija taas alkoi kuvia tutkaillessani kummeksuttaa - ja hoksasin kuvanneeni itselleni aivan uuden tuttavuuden eli munkkiaratin!
Kuljeskelin puistossa pitkälti toista tuntia, jonka aikana havaintoja kertyi vielä talitiaisesta, tiklistä ja keltahemposta, ja puiston yli lenteli etelänharmaalokkeja, tervapääskyjä ja ilokseni myös muutama alppikiitäjä.
Palattuani hotellille haukkasin aamiaista muun porukan kanssa, jonka jälkeen Mikko lähti omille teilleen ja itse lähdin Jutan ja Jarnon kanssa tutustumaan läheisiin kauppakatuihin. Jonkun tovin vaatekauppoja kierrettyämme jätin pariskunnan jatkamaan shoppailua ja jatkoin kohti Akropolista.
Kaupungin turkinpulut olivat todella kesyjä, ja yhden onnistuin kuvaamaan kännykälläkin.
Akropoliksen naapurikukkulalla lauloi samettipääkerttuja, lenteli harjalintuja ja taivaalla kaarteli alppikiitäjiä.
Rauniot olivat toki näkemisen arvoisia ja maisemat kukkulalta kaupunkiin päin aivan huikeat.
Laskeuduttani alas kukkulalta törmäsin sopivasti Mikkoon ja kävimme syömässä eräässä katukahvilassa, jossa näin ensimmäistä kertaa kädestä leipää syöviin varpusia.
Oma iltani meni sitten ihan muissa merkeissä, sillä ajelin metrolla Pireukseen Karaiskaki -stadionille katsomaan Olympiakos vs. Panionios -jalkapallo-ottelua. Huikea peli, jonka kotijoukkue voitti tiukasti 2 - 1, päättyi yllätyksekseni Olympiakoksen mestaruusjuhliin - eikä ihan mihin tahansa juhliin, sillä samalla juhlistettiin joukkueen 40. liigamestaruutta.
