Lyhyen yön ja pikaisen aamiaisen jälkeen starttasimme kohti
länttä ja aloituskohdettamme Styrsingsuddenia. Ralli tosin käynnistyi jo
ollessamme tien päällä ja aloimme pysähdellä sopivilla paikoilla kuittaamassa
aamun ensimmäisiä laulajia. Punarinta, laulurastas, rautiainen, peukaloinen,
hippiäinen, kurki ja moni tavallisempi laji hoituivat nopeasti ja pelloilla näkyi lukuisia metsäkauriita. Styrssille
päästyämme aloimme saada vesilintujakin. Merellä oli käynnissä oikein mukava
muutto, sillä ruokkeja, riskilöitä, alleja ja haahkoja viuhtoi yhtenään
ohitsemme. Harmittavasti lajivalikoima oli kuitenkin melko yksipuolinen –
yllärilajit puuttuivat. Tyllipari ja jokunen mustalintu ja merikotka sentään
löytyivät vielä rikastuttamaan lajilistaamme, ennen kuin päätimme jatkaa
matkaa.
Paikalla staijailevat porilaiset olivat antaneet meille
vinkin kaukaisella luodolla aamulla lennähtäneestä isosta merisirriparvesta, ja
juuri kun olimme tekemässä lähtöä Mikko huomasi sirrien taas lentävän saaren
yllä. Me muut emme ehtineet siihen tilanteeseen, mutta oltuaan taas jonkin
aikaa kateissa luodon takana parikymmentä sirriä ilmaantui näkösälle sen
kärkeen.
Matka jatkui, ja muutama pysähdys Styrssille menevällä
pikkutiellä tuottivat hömötiaisen, puukiipijän ja jo menomatkalla kuulemamme
kuusitiaisen.
Skeppsvikistä saimme ristisorsan, västäräkin ja tavin ja
tien päältä närhen ennen kuin siirryimme Torpiin etsimään pelto- ja
kulttuurilintuja. Varpusta ja pikkuvarpusta haeskellessamme ylitsemme lensikin
iloinen yllätys – nokkavarpunen. Västerfjärdeniltä löytyi taas ristisorsia sekä
päivän ensimmäiset silkkiuikut, ja Storbystä kuittautuivat pulu ja uuttukyyhky.
Lintutiedotus oli viestinyt pitkin aamua muiden löytämistä
pikkuharvinaisuuksista, joista heti Hammarlandin puolella Marsundissa
uiskennellut harvinaisen aikainen mustakurkku-uikku osui meidänkin reitillemme.
Samasta paikasta saimme pinnalistalle myös harmaahaikaran, hiirihaukan ja
korpin.
Seuraavaksi lähdimme kiertelemään peltoja, ja
Lillbolstadissa lajilistamme koheni kanadanhanhella, varpushaukalla,
kapustarinnalla ja hempolla. Ensimmäinen itselleni uusi kohde tällä rallireitillä
oli Bodafjärdenin alue, jonka tulvaniityltä löysimme ensimmäiset niittykirviset,
kauempaa kuului palokärjen huuto ja järvellä uiskenteli kuuden lapasotkan
parvi, punasotkakoiras ja muutama uivelo. Jossakin matkan varrella näimme myös suruvaipan ja nokkosperhosenkin.
Seuraavaksi suuntasimme Jomalan puolelle Hammaruddaan
katsomaan tapahtuisiko merellä mitään. Rantakallioilta näimme jälleen tyllejä,
mutta myös meriharakan. Paluumatkalla tien varressa olevan maatilan pihaan
kuulimme huutavan harmaapäätikan.
Ramsholmen ja Torpfjärden eivät tuottaneet mitään uutta,
mutta Maarianhaminan kalasatama palkitsi meidät kaipaamallamme nokikanalla, ja
olipa sielläkin pari meriharakkaa ja kanadanhanhea. Pikakoukkaus etelän
suuntaan tuotti taas yllärin, kun auton edestä lennähti lähipuihin vajaan
kymmenen tilhen parvi.
Seuraava peltokohteemme oli Jomalan Gällaräng, jossa
sielläkin pellot olivat kuivia ja linnut suhteellisen vähissä. Puolensadan
taigametsähanhen ja parinkymmenen kurjen lisäksi laskimme paikalta ainakin 60
kottaraista ja kahdeksan kapustarintaa.
Nyt edellisvuotinen rallireittimme olikin jo käyty läpi, ja
koskapa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä, päätimme lähteä Saltvikin
puolelle Hagan pelloille. Päätös tuntui heti oikealta, kun kännykkään ilmestyi
lähes saman tien viesti pelloilta juuri löytyneestä lyhytnokkahanhesta.
Hagasta löytyikin jonkinmoinen tulvalammikko, jonka
ympärillä oli läjäpäin sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä sekä metsä-
ja merihanhia - joiden seasta löysimme kolme lyhytnokkaa ja 12
tundrahanhea. Vaikka lintuja oli paljon, olivat uudet rallilajit kuitenkin
edelleen tiukassa, ja hiiri- ja varpushaukkoja lukuun ottamatta kaikki
merikotkaa pienemmät petolinnutkin loistivat edelleen poissaolollaan.
Ralliajan lähetessä loppuaan suuntasimme vielä tutkailemaan
läheisen Saltviksfjärdenin ympäristöä. Erään talon piharuokinnalta löytyi neljä
fasaania ja järvellä oli taas mukavasti vesilintuja – mutta vain jo ennastaan
tuttuja lajeja kuten sinisorsia, taveja, silkkiuikkuja, tukka-, lapa- ja punasotkia sekä nokikanoja. Kisan loppuminuutit ajelimme Hagan peltoteitä, ja viimeiseksi
lajiksemme löysin keskellä peltoja nököttävän isolepinkäisen.
Lähdettyämme klo 17:30 ajamaan kohti purkupaikkaa tuli tieto, että Lemlandin
Nåtöstä rallin aikana löytyneet kaksi tiltalttia olivat edelleen paikalla
biologisen tutkimusaseman pihapiirissä. Päättelimme että bongaaminen on ihan
hyvä syy myöhästyä Bongariliiton järjestämän linturallin ruokailusta, joten ajelimme vielä
Nåtöseen ja vaikka päivä olikin jo hämärtymässä Antti
löysi kohta toisen linnuista – ja Janne pääsi tuulettamaan jo päivän kuudetta
kuukausipinnaa.
Purkupaikalla Solhemissa oli ensin ruokailu ja sen jälkeen
alettiin käydä läpi rallituloksia. Paikalla oli peräti 14 joukkuetta, ja
harmiksemme oma tuloksemme jäi kovatasoisessa rallissa yllättävänkin huonoksi.
Loppusaldoksemme kertyi 81 lajia, kun kärkisijat vietiin huikeilla yli sadan
lajin suorituksilla.
Isommin meillä ei ollut aikaa jäädä tapahtunutta suremaan,
sillä retkipäivä oli kuitenkin ollut hyvä niin sään kuin havaintojenkin puolesta, ja olihan meillä vielä jäljellä
kolme aamua täällä Ahvenanmaalla. Niinpä aika pian purun jälkeen vetäydyimme
huoneeseemme ja aloimme kerätä voimia seuraavan päivän retkeilyä varten.
