Paluu Lappiin oli kuin paluu keskelle talvea, mutta onneksi
viikon aikana kaupungilla näkyi jo pariin otteeseen harmaalokkeja ja lauantaina
pari yli lentävää joutsentakin, joten jotain lupauksia keväästä oli kuitenkin
ilmassa.
Kaikenlaisista kiireistä huolimatta sovin sunnuntaiksi Hamarin Allun kanssa tapaamisen Rovaniemelle aamuretkeä varten. Illalla sain kuitenkin ”kuningasidean” kun huomasin Tiirasta Piisilän Petrin kuulleen huuhkajan Posiolla lähellä Kemijärven rajaa.
Niinpä lähdin jo aamuviiden aikoihin ajelemaan kohti
Seitakorvaa, josta itään vievien metsäautoteiden varrella huuhkaja oli
huudellut. Päästyäni padon yli jatkoin samaa vauhtia metsäautotielle, kunnes
yhtäkkiä tajusin, ettei tietä oltukaan aurattu. Tie tuntui tosi pahalta
renkaiden alla, ja jouduin ajamaan useamman kilometrin, ennen kuin löysin
paikan, jossa uskalsin pysähtyä edes sen verran, että sain auton käännettyä
ympäri ja pääsin palaamaan padolle juuttumatta kiinni lumihankeen.
Harmistus oli melkoinen kun tajusin, että kello oli jotain
05:30 ja oli pakkasaamu ja olin jossakin Seitakorvalla - kun minulla oli sovittu tapaaminen
Rovaniemelle klo 08. Niinpä ei auttanut, kuin koettaa kehitellä jonkinlaista
aamuretkeä, ja loogisin paikka oli tietenkin läheinen Juujärvi ja sen sulat.
Ajelin saman tien järven pohjoispäähän, jossa ei yllätyksekseni ollutkaan sulaa, vaikka kuulin järveltä lokkien kaklatusta. Kohta löysinkin
vastarannalta siellä heräilevän lokkiparven, josta yksi nukkuva lokki kiinnitti
heti huomion…
Painelin puolijuoksua takaisin autolle, ajelin Juujärven
kylälle ja etsin mahdollisimman lähelle rantaa vievän tien jonne jätin auton.
Kävelin sitten kelkkauraa pitkin rantaa ja huomasin osuneeni aivan
lokkiparven kohdalle. Jännitys tiivistyi, sillä lokki näytti edelleen
lupaavalta, ja kohta jo varmalta… Lokkiparven keskellä nukkui esiaikuinen
isolokki – joka oli itselleni ensimmäinen havainto lajista Lapissa!
Räppäsin linnusta kännykällä muutamia kuvia, varsinkin kun
lokit alkoivat pikku hiljaa aktivoitua. Kohta harmaalokkeja alkoi nousta myös taivaalle,
ja kun 3kv:ksi määrittämäni isolokki otti siivet alleen, päätin itsekin poistua
paikalta.
Seuraavat lintuhavainnot tein Rovaniemen puolella, sillä Pekkalassa näkyi kaksi sepelkyyhkyä ja Vanttauskosken padolla kaksi korppia ja
yllätyksekseni myös viisi pulua. Oikaraisessa uiskenteli pikkusulassa 11
joutsenta.
Tapasin Hamarin Allanin ja Lennin keskustassa sovittuun
aikaan, hyppäsin Allun kyytiin ja suuntasimme Aronperälle. Päästyämme perille
huomasimme meitä vastaan ajaneen auton nostattaneen ilmaan noin
40 pulmusen parven. Noustuamme autosta linnut olivat kuitenkin kadonneet, ja
koko täyttömaa-alue oli aivan tyhjä linnuista.
Seuraavaksi pyörähdimme pikaisesti Simulan ruokinnalla
etsiskelemässä siellä harvakseltaan havaittua turkinpulua, käväisimme
puulansseilla ja torilla ja suuntasimme sitten kohti Alakorkaloa.
Teollisuuskylän kohdalla näkyi tien vieressä kaksi töyhtöhyyppää, joiden
jälkeen olikin mukava kääntyä aamukahveille lähihuoltamolle.
Seuraava retkikohteemme oli Alakorkalon jäteasema, josta ei
aluksi tuntunut löytyvän mitään keltasirkkuja kummempaa, kunnes yhdeltä aumalta
pomppasi siivilleen kevään ensimmäinen kiuru. Lisäksi paikalta löytyi
yksinäinen metsäkauris.
Jatkoimme edelleen kohti länttä, mutta maisema pysyi epämiellyttävän
lumisena ja talvisena. Hirvaan sulalla uiskenteli sentään joutsenpari ja kaksi
telkkäparia.
Jaatilasta löysimme vielä pari sepelkyyhkyä ja
puolenkymmentä harmaalokkia, ennen kuin lähdimme palailemaan kohti keskustaa.
Nakkasimme Lennin puoliltapäivin Oulun junalle ja kävimme vielä mutkan
Jätkänkynttilän luona, jossa sielläkään ei ollut kuin pilkahdus sulaa vettä.
Kävin vielä Allun kanssa päiväkahvilla, jonka jälkeen lähdin palailemaan kohti
Kemijärveä, jonne olin luvannut toimittaa kulkupelini kello 14 mennessä muun
perheen käyttöön.
